Abisko - Nikkaluokta, 3. vaelluspäivä

Alesjaure -Tjäkta, 13 km / 7:30h (GPS-kello 14.7 km)

Yö oli tuulinen ja muutaman kerran heräsin tuulen paukuttaessa telttakangasta. Mutta hyvät olivat unet siltikin.

Riekko tepasteli tupien keskellä säikkymättä. Myös seuraavalla tuvalla oli riekko poikastensa kanssa pihapiirissä tepastelemassa.

Aamupuuhien lomassa näin riekon, joka kaikessa rauhassa tepasteli tupien keskellä. Näimme myös, kuinka helikopterilla tuotiin tuvalle lisää tavaraa.

Komea telttapaikka Alesjauressa. Kuva on otettu tuvan ikkunasta aamiaisaikaan.

Matkaan pääsimme noin klo 10 valokuvaussession jälkeen. Aurinko oli tullut esiin ja paistoi kirkkaana, mutta tuulinen sää vaikeutti alkumatkan pitkospuilla kävelyä.

Tämä etappi oli kauniin vehreä ja kauempana rinteillä näkyi jälleen vesiputouksia.

Nyt pääsimme myös ylittelemään puroja. Yhteen ylitykseen vaihdoimme crocsit jalkaan, kaksi muuta meni kiveltä kivelle astellessa. Olinkin alkumatkasta ihmetellyt, kuinka pienten purojenkin yli oli laitettu sillat.

Tuolta jostain olemme tulleet.

Alkavaa ruskaa vai jokin punainen kasvilajike?

Tjäktan tupa oli joen toisella puolen ja jonkin verran piti kiertää, että pääsi siltaa pitkin yli. Tjäktassa telttailijoille oli oma pikkutupa, jossa oli vain keittiö ja kuivaushuone. Päätimme laittaa teltan mahdollisimman lähelle tupaa (ja vessaa), jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa. Juuri sopiva paikka löytyikin tuvan takaa. Maasto on melko kivikkoinen, eikä sopivia paikkoja ollut kovin montaa.

Tuuli oli lähinnä vain yltynyt ja olikin melkoinen saavutus saada teltta pystyyn! Hyvä onni oli matkassa ja rankempi sadekuuro iski vasta kun olimme tuvassa sisällä keittämässä illallista.

Seuranamme oli vain nuori puolalaispariskunta, joista toinen oli murtanut varpaansa. Muutama teltta oli pystytetty ilmaisille paikoille sillan läheisyyteen.

Tjäktassa vesipaikka sijaitsi vesiputouksen vierellä. Putous näyttää kuvassa todellista pienemmältä. Jotain mittakaavaa saa taustalla näkyvästä sillasta ja kahdesta henkilöstä.

Abisko - Nikkaluokta, 2. vaelluspäivä

Šiellajohkan ranta - Alesjaure, n. 18 km / 6:40 h

Yöllä tuli vettä melko reippaastikin, mutta aamulla aurinko paistoi. Meillä meni aamutoimiin kolme tuntia, mikä lienee jonkin sortin ennätys!

Päivän etappi alkoi nousulla. Aurinko porotti sen verran kuumasti, että vaatetta sai pian vähentää. Pieni lämpömittarini näytti 20 °C.

Näistä maisemista minulle tuli ensimmäisen kerran mieleen Haltin seudut.

Nousun jälkeen reitti kaartui laaksoon, jossa kylmä viima pudotti lämpötilan alle 15 °C:een, mutta tuntui sitäkin viileämmältä.

Pian vaatteiden lisäämisen ja pienen evästauon jälkeen saavuimme mielestäni koko vaelluksen kauneimmalle paikalle, mistä avautuivat näkymät turkoosina hohtaville Áhpparjávrille ja Miesákjávrille. Vaikuttavuutta korostivat ympärillä kohoavat tunturit.

Áhpparjávri

Miesákjávri

Kauniista maisemista huolimatta mieliala alkoi molemmilla laskea ja askel painaa. Osittain tähän taisi vaikuttaa se, että juomavesi alkoi olla vähissä ja sitä joutui säästelemään ennen kuin pullon sai täytettyä. Muualla reitillä ei ollut yhtä pitkää väliä vedenottopaikkojen välillä. Ajatukset alkoivat kääntyä illalla häämöttävään saunaan - ja ehtisimmekö siihen.

Sadepilviä edessä päin.

Päätimme, että yritämme ehtiä venekuljetukseen, joka lyhentäisi kävelymatkaamme 5 km. Onni ei ollut myötä, sillä myöhästyimme veneestä vartilla. Sen lisäksi alkoi sataa vettä, onneksi kuitenkin vain kevyesti piskotellen. Levähdystauko ja juusto-meetvursti siemennäkkärit tekivät hyvää ja matka jatkui taas.

Polveileva vesiputous

Ja kyllähän sitä kelpasi kävellä, kun siellä täällä näkyi vesiputouksia. Erikoinen oli myös Alisjávrin ranta. Sään suosiessa siellä olisi kelvannut uiskennella. Ranta on näyttänyt olevan suosittu leiriytymispaikka jäljistä päätellen.

Määränpää on jo näkyvissä!

Tuvalle pääsimme hiukan klo 18 jälkeen ja teltan pysytyksen jälkeen ehdimme myös saunomaan! Teki kyllä hyvää. Illallisen tekokin sujui mukavasti sisätiloissa sillä välin kun ulkona ripotteli vettä. Lisäluksusta iltaan toivat kaupasta ostetut limsatölkit.

Nukkumaan mennessä saimme vähän lisäjännitystä. Olimme jo makuupusseihin käpertyneenä kun alkoi kuulua kummallista ääntä: ihan kuin joku olisi pystyttänyt telttaa meidän viereemme. Aikamme sitä ihmeteltyämme kuului kuitenkin uusi ääni, joka oli tunnistettavissa - joku rapistelee tavaroissamme. Ponnahdimme salamana ylös. Mitään emme nähneet (myöskään ulkona), joten laitoimme rinkat paremmin kiinni ja menimme nukkumaan. Aamulla paljastui, että kahteen kaakaopussukkaan oli tehty reikä.

Abisko-Nikkaluokta, menomatka ja 1. vaelluspäivä

Ehdin köllötellä yöjunassa kolmisen tuntia ennen kuin saavuimme Tampereelle ja A hyppäsi kyytiin. Ilta meni nopeasti jutellessa, yö hiukan katkonaisesti ja kuuden jälkeen aamulla seisoimme jo sateessa autiolla Tornion juna-asemalla. Kävelimme Rajalla-ostoskeskukselle, mutta jouduimme odottelemaan katoksen alla sateen suojassa sen aukeamista. Meillä oli hyvin aikaa käydä aamukahveilla ja lounasostoksilla, sillä bussi Kiirunaan lähti vasta 10:40 (eli 11:40 Suomen aikaa).

Bussimatka, vaikka kestikin lähes 6 tuntia, meni lopulta joutuisasti. Kiirunassa kävimme ensin viemässä tavarat hotellille, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan illalliselle sekä tekemään viime hetken ostoksia apteekkiin ja ruokakauppaan.

Harmillinen takapakki oli se, että hotellin respa ei ole riittävän aikaisin aamusta auki. Niinpä jouduimme viemään kassimme säilytykseen jo ennen nukkumaan menoa. Aamupala onnistui kuitenkin saada paperipussissa mukaan ja se oli yllättävänkin runsas.

Abisko - Šiellajohkan ranta, n. 18 km / 5:30 h

Bussi Abiskoon lähti jo klo 7:00. Matkalla oli hienoja maisemia, mutta väkisinkin välillä torkahti. A nukkui suosiolla melkein koko reilun tunnin kestävän matkan.

Abiskossa menimme ensin tunturiasemalle etsimään A:lle kahvikupposta sekä käväisemään vessassa. Paikka kuhisi ihmisiä, oletettavasti sinä päivänä päättyvän Fjällräven classic -tapahtuman vuoksi. Löysimme kuitenkin istumapaikan ja söimme aamiaisemme ja A:kin sai kahvinsa.

Reitin lähtöpiste oli hiukan hakusessa, kunnes tajusimme, että se alkaa koivuista rakennetun käytävän kautta. Heti pääsimme ihastelemaan Abiskon kanjonin kauniin turkoosina kuohuvaa vettä. Seuraavaksi seikkailimme taas kahden yhteensattuman vuoksi. Ensinnä A oli lukenut, että reitti on merkattu punaisilla pisteillä. Toiseksi alitettuamme valtatien osoittivat Fjällräven classic -nauhat samaan suuntaan kuin punaiset pisteet. Päädyimme väärälle puolelle jokea, kunnes huomasimme, että meidän varmaan pitäisikin olla tuolla toisella puolella. Reilun kilometrin harharetki siitä tuli. Mutta hyvä, että nämä minulle ilmeisestikin pakolliset harhailut oli heti aluksi hoidettu pois alta. Varoituksen sana siis - reitti on merkattu punaisilla palloilla, mutta ne on perinteisesti maalattuina kiviin ja puihin. Abiskon ympäristössä on muita reittejä, jotka on merkitty kyltein ja niistä yhdessä oli myös punaisia palloja.

Matka jatkui oikealla puolella jokea (eli kulkusuuntaamme nähden joen vasemmalla puolen). Vastaan tuli jatkuvasti Fjällräven classicin osallistujia, mutta tilanne rauhoittui, mitä pidemmälle päivä eteni. Lounastauon pidimme joen varressa ja samalla täytimme myös vesipullot.

Koko ensimmäinen päivä kuljettiin pääosin koivikossa. Mukavaa vaihtelua tuli, kun saavuimme Ábeskojávrin rantaan.

Peilityyni Ábeskojávri

Abiskojauren tuvalle erkanee pistospolku reitiltä. Pohdimme vaihtoehtojamme risteyksessä. Aurinko paistoi mukavasti ja kello oli vasta puoli neljän kieppeillä. Päätimme käydä tuvalla piipahtamassa ja jatkaa sitten matkaa.

Abiskon kansallispuiston alueella ei saa leiriytyä kuin merkityillä paikoilla, joten tähtäsimme ensimmäiseen vesipaikkaan rajan ulkopuolella. Noin tunnin kuluttua saavuimmekin kirkkaana kuohuvan joen varteen. Paikalle oli jo leiriytynyt muitakin, ja paikka on ilmeisesti niin suosittu, että siellä oli huussikin laitettu. Onneksemme leiriydyimme tähän, sillä kuten seuraavana päivänä saimme todeta, oli seuraavaan vesipaikkaan varsin pitkä matka.

Ensimmäinen yritys teltan pystytyksestä.

Löysimme koivikosta kolon, johon teltta juuri ja juuri sopi. Kokoamisen kanssa oli vähän harjoittelemista, koska A oli koonnut sen vain kerran ja vain osittain sisätiloissa. Saimme sen kuitenkin pystyyn. Illallisenkin saimme lopulta porisemaan, kun olin yrittänyt keitellä vettä pelkällä kaasulla.

Joen rannalla kelpasi keitellä illallista.

Menimme jo ennen kahdeksaa nukkumaan, sillä ensimmäinen vaelluspäivä oli vaatinut veronsa.

Vaellus Ruotsissa: Abisko-Nikkaluokta

Tämän vuoden vaelluskohteeksi valikoitui Abisko-Nikkaluokta -reitti eli Dag Hammarskjödsleden netissä näkemieni kuvien vuoksi. Kauniiden maisemien lisäksi reitillä houkutti sen helppous sekä turvallisuus, jonka tupaverkosto tuo mukanaan. Sopiva kohde yksinvaellukselle siis, paitsi että tällä kertaa en ollut reissussa yksin!

Keväällä tulin maininneeksi suunnittelemani vaelluksen nuoruuden ystävälleni A:lle ja kysäisin haluaisiko hän lähteä mukaan. Ja kyllähän A halusi.

Vaellusreitti ja aikataulu

Abisko-Nikkaluokta -reitti on noin 105 km pitkä ja alkumatkasta kulkee Kungsledeniä pitkin kunnes Singin kohdalla kääntyy itään kohti Nikkaluoktaa. Reitin varrella on tupia noin päivämatkan päässä toisistaan ja käytimmekin niiden palveluja hyväksemme aina kun mahdollista.

Aikaa vaellukseen meillä oli varattuna 6,5 vaelluspäivää välillä 16.-22.8.2019. Alkuperäinen suunnitelma oli jotakuinkin yöpyä seuraavissa paikoissa: Abiskojaure, Alesjaure, Sälkä ja Kebnekaise, jolloin Kebnekaiselle kapuamiseen olisi jäänyt yksi kokonainen päivä. Tämä olisi kuitenkin vaatinut useita yli 20 km päiviä. Suunnitelma oli jo lähtiessä turhan rankka, ja sen tiedostinkin, ja olin täysin valmis jättämään Kebnekaiselle kiipeämisen väliin. Tämä oli kuitenkin hyvä opetus myös tulevaisuuden suunnittelulle: keskimääräinen päivämatka on hyvä olla noin 15 km, jolloin hyvinä päivinä voi mennä vähän pidemmästi ja huonoina vähemmän.

Todellinen reittimme muodostui lopulta sellaiseksi, että yövyimme tuvilla puolet öistä (3 yötä), joista yksi sisällä tuvassa, ja puolet muualla. Syynä muualla yöpymiseen oli puhtaasti se, että saimme seuraavan päivän etappia hiukan lyhemmäksi.

Reitillä on myös muutama tilaisuus lyhentää kävelymatkaa: ohitimme Singin oikoreittiä pitkin, mikä lyhensi matkaa noin 7 km, ja viimeisenä päivänä otimme venekyydin, joka lyhensi kävelymatkaa n. 6 km. Lisäksi Alesjaureen tullessa olisi ollut mahdollisuus lyhentää kävelymatkaa n. 6 km venekyydillä, mutta siitä myöhästyimme.

Ajankohdan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon vaellustapahtuma Fjällräven classic. Aikataulusyistä lähdimme liikkeelle tapahtuman viimeisenä päivänä ja tapahtuman osallistujia tuli vastaan alkumatkasta -ja heitä oli paljon!

Tuvat reitillä

Tuvat ovat STF:n (Svenska Turistföreningen) omistuksessa ja ne ovat maksullisia. Yö tuvassa kustansi n. 55 € (jäsenhinta n. 46 €), yö teltassa n. 28 € (n. 18 €) ja telttailijoiden päivämaksu on n. 9 € (jäsenet ilmaiseksi). Jäsenhinnan saa myös Suomen Ladun jäsenkortilla, vaikka sitä ei STF:n sivuilla enää mainitakaan. Kebnekaisen tunturiasemalla on oma hinnoittelunsa.

Tupien käytännöt ja järjestelyt vaihtelivat: telttailijoille oli joko oma erillinen keittiötupa taikka mahdollisuus keittää jonkin tuvan keittiössä. Keittiöissä on kattiloita ja aterimia vaihtelevasti, mutta yleensä riittävästi. Tuvilla on yksi tai useampi kuivaushuone, mutta tilan löytyminen on tuurista/paikasta/säästä riippuvainen. Joillain tuvilla pääsi myös saunomaan.

Suurin ero Suomen tupiin verrattuna on se, että tuvilla oli aina vähintään yksi tupavahti. Lisäksi useimmilla tuvilla oli myös kauppa, josta sai ostaa retkeilyruokaa, herkkuja ja muuta tarpeellista. Osa vaeltajista osti kaiken ruuan tuvilta, jolloin kannettavaa oli vähemmän.

Juomavettä sai useimmilla tuvilla hakea tupien vierestä virtaavista puroista. Aina se ei ollut mahdollista; esimerkiksi Alesjauressa vettä otettiin säiliöistä. Likavesille oli oma tyhjennyspaikkansa, jota Suomessa ei kaikilla tuvilla ole.

Vessojen osalta voin todeta, että suomalaiset kuivakäymälät ovat luksusta. Nämä nimittäin haisivat; toisissa pissa ja toisissa kakka. Vessojen vieressä oli tarjolla paikka pestä käsiä kylmällä vedellä ja saippualla, mutta minä käytin lisäksi käsidesiä.

Voiko vessa olla upeammalla paikalla?

Matkat vaellusreitille

Tutkimme erilaisia matkareittejä. Rajoittavana tekijänä oli aika (koko reissuun käytettävissä oleva aika huomioiden Fjällräven classic ja A:n loman loppuminen). Omalla autolla meneminen karsittiin heti alkuunsa, koska yhdessä päivässä ei kuitenkaan olisi pystynyt ajamaan koko matkaa.

Harmiksemme Ruotsin lappiin kulkeva yöjuna oli kyseisenä ajankohtana peruttu ratatöiden vuoksi. Näin ollen kätevä yhteys Uumajasta oli pois suljettu.

Päädyimme menemään yöjunalla Tornioon ja sieltä (Haaparannan puolelta) bussilla Kiirunaan. Bussimatka kesti lähes 6 tuntia, mutta onneksi sekin meni yllättävän nopeasti. Hotelliyön jälkeen jatkoimme bussilla Abiskoon. Nikkaluoktasta pääsimme taas bussilla Kiirunaan, jossa olimme jälleen samassa hotellissa yötä ja jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Haaparantaan ja yöjunalla takaisin kotiin.

Junalippuihin meni 98 € /henkilö, bussilippuihin n. 110 €/henkilö (paitsi että olin saanut noin 5 € alennusta Abiskon bussilipusta, kun minulle olikin myyty nuorten eli 20-25 vuotiaiden lippu!) ja hotelliyöpymisiin 110 €/henkilö. Lisäksi lauttamatka maksoi n. 32 €.

Näihin maisemiin kelpaa matkustaa pidemmältäkin.

Mitä erityisesti jäi mieleen?

Abisko-Nikkaluokta -reitti oli vähän kuin Kilpisjärvi-Halti alueen isoveli; samantapaista, mutta paljon isompaa. Lisäksi isoveljellä oli vesiputouksia tunturien rinteillä siellä ja täällä. Kivet olivat suurimmaksi osaksi harmaita, eivätkä olleet yhtä moninaisia kuin Haltin reitillä. Erikoisinta olivat turkoosina hohtavat järvet, joita en ollut ennen nähnyt kuin kuvissa.

Áhpparjávri hohtaa kauniin turkoosina.

Reitillä oli paljon pitkospuita. Vaikutti siltä, että paikoin tarkoituksena oli enemminkin suojella maata kulumiselta kuin vaeltajan jalkoja kosteudelta. Kahlattavana oli vain muutama matala puro, joissa vettä oli vain nilkkoihin asti (vain kerran otimme kengät pois jalasta). Isompien jokien yli oli sillat, jotka olivat hiukan pelottavia; suosiolla menimme yksi kerrallaan, sillä toisen askeleet hytkyttivät siltaa omiin askeliin nähden epätahdissa.

Sää oli vaihtelevaa ja muuttui nopeastikin. Ensin oli kuuma ja yhtäkkiä kylmä viima pakotti lisäämään vaatetta. Sadetta tuli jatkuvana vain yhtenä päivänä, mutta lähes joka päivä lyhyt sadekuuro pyyhkäisi yli. Välillä näkyi selkeitä rajoja, missä sataa ja missä ei.

Vastaan tuli paljon kaikenlaista kulkijaa. Oli kävelijöitä, jotka tekivät mielettömiä päivämatkoja ja juoksijoitakin oli useampi. Jotkut olivat vaeltamassa koko Kungsledeniä (425 km) ja olivat olleet jo muutaman viikon reissussa. Toisilla oli paljon tavaraa mukana, toiset kulkivat pienet reput selässä tuvalta tuvalle. Reitillä oli paljon muitakin, mutta ei mielestäni häiriöksi asti.

Islannin vaelluksen varustelista

Varusteissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Merkittävimmät hankinnat olivat kuoritakki, makuualusta, paksumpi merinovillapaita sekä veden pitävä pussukka kameralle.

*:lla merkitty varusteet, joita en vaelluksen aikana tarvinnut/käyttänyt.

Vaatteet (rinkassa painoa 1.7 kg - 2.7 kg)

Kengät (850g) Mid-vartiset retkeilykengät. Edelleen saman vanhat. Ei moitittavaa, mutta kankaaseen on tullut reikä. Josko sitten ensi kerralla uudet.

Sukat, merinovillasekoitetta (3x55g) XXL:n parin euron sukat edellisten vaellusten tavoin. Kahdet vuorottelivat jalassa, kolmannet olivat leirisukkina.

T-paita, merinovillaa (115g)Fleecetakki (215g) Lemppari fleece jälleen mukana.
Housut (380g) Talvijuoksu-/hiihtohousut.
Treenitrikoot (195 g) Hyvät kuorihousujen alla, tuvilla sekä lämpöisellä Fimmvörthuhálsilla kävelin pelkästään näillä.
Villahousut (145g) Ohuehkot merinovilla housut.
Kuorihousut (260g) Paikattuna Haltin reissun jäljiltä.
Pitkähihainen paita, merinovillaa (110g) Nyt taas paksumpi (sama kuin Karhunkierroksella), koska ostin vielä paksumman merinovillapaidan yöpaidaksi. Ohuin jäi kotiin.
Taukotakki (300g) Kevytuntuvatakki
Alusvaatteet (60g+3x20g)
Yöpaita, -housut ja -sukat (yht. 445g) Kaikki merinovillaa. Uusi paksumpi paita.
Leirikengät (180g) Crocs-kopiot. Molemmat omissa pusseissa taikka karabiinikoukussa roikkumassa rinkan ulkopuolella.
Korvaläpät (10g) Tällä kertaa nämä olivat pääasiallisessa käytössä pipon sijasta.
Sormikkaat (60 g) Merinovillasekoitetta
Vedenpitävät hanskat (55g) Kerran kylmällä sateella olivat käsissä.

Pipo (35g) Pipoa käytin vain yöllä; päivisin riitti korvaläpät ja tukankin sai pestyä tarpeeksi usein.

Buffi * (35g) Ei se paljoa painanut, mutta oli turha.

Kuoritakki (400g) Uusi Goretex-takki, joka oli testissä Repovedellä. Lämmittää hyvin.

Thermolegginsit (130g) Oikeastaan vain yölisänä.

Kaulahuivi (55g) Uusi perushuivi ilman hapsuja, jotka jäivät takin vetoketjun väliin.

Sadelahkeet eli gaterit (100g) Itse tehdyt, ajoivat asiansa. Nämä olivat tarpeen lähinnä siksi, että kuorihousujen lahkeet ovat liian lyhyet (mikä on hyvin omituista, sillä olen lyhytjalkainen).

Ponnarit + hiuspinnit (5g)

Rannekello (30g) Vedenpitävä juoksukello.

Kuivapussit (120g+60g) Toinen ulkovaatteille, toinen muille. Painavampi toimi päiväreppuna sekä leirintäalueella kassina makuualustan kiinnityshihnojen kanssa.

Vyötärölaukku + juomapullo (755g)

Vyötärölaukku (100g) Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja ostinkin vedenpitävän pussukan. Vanha vyötärölaukku takin sisässä tuntui kuitenkin mukavammalta.
Passi, luottokortti, kotiavain, vähän käteistä (60 g) Käteistä nostin Islannista (liikaa).

Kamera (210g) Digipokkari ja minigrip-pussi

Puhelin (145g) Lisäksi minigrip-pussi suojana.

Silmälasinpuhdistusliina (5g)

Minikompassi/lämpömittari (15g) Lämpötilojen seurantaan.
Hätäpilli * (10g)

Juomapullo + iso karabiinikoukku (210g tyhjänä) Litran Nalgenen widemouth. Karabiinikoukku toimi paremmin kuin väsäämäni pussukka, jota käytin edellisillä vaelluksilla. Karabiinikoukun lisäksi rinkan lantioremmissä oli kuminauhalenksu, jolla sai estettyä turhat heilumiset.

Yleiset (rinkassa painoa 7.4 kg)

Vaellussauvat (470g) Black Diamond Trail Pro Womens muovivaihtopäillä.

Rinkka (2.6kg) Haglöfs Sec 65W

Rinkan sadesuoja (145 g) Uusi sadesuoja, joka peittää myös pohjan ja pysyy hyvin kiinni.

Teltta (2.2kg) Hannah Falcon 2. Kaksi käyrää kiilaa poistettu, neljä uutta V-mallista mukana

Makuualusta + kiinnikkeet (425g) Uusi haitarimallinen, joka mahtuu paremmin sadesuojan alle. Kiinnitysremmit hinkaavat alustaa jonkin verran, eikä se vaikuta yhtä kestävältä kuin rullamuotoinen.

Makuupussi (1.8kg) Haglöfs Tarius -5 (175 cm) pakattuna muovipussiin

Sisäpussi makuupussiin (260g)

Keittiö (yhteensä 1.8 kg)

Trangia (895g) 25-3 UL/GB suojapussissa, vain yksi kattila mukana ja se riitti, koska en keittänyt juomavettä.

Kaasu (~670g) Yksi iso purkki, netto 440g, jonka ostin Islannista. Varmaankin yli puolet jäi käyttämättä.

Tulitikut (10g) Yksi aski pakattuna minigrippiin (käsimatkatavaroissa). Oli tarkoitus ostaa Islannista tulitikkujen rinnalle sytytin (jota ei lentokoneessa voi kuljettaa), mutta se unohtui. Tulitikuilla pärjäsi kuitenkin ihan hyvin.

Vesipullo (110g) Pienempi pullo 750ml

Muki (35g) Pakkasin tällä kertaa trangian sisään tilan säästämiseksi (eihän sitä tarvitse, jos ei lämmitä vettäkään). Toimii myös mittana.

Spork (10g)

Kauha * (25g) Huomasin sekoittelevani ruokaa sporkilla ja totesin, että kauha on oikeastaan turha (harmi kun se on pieni, söpö ja vaaleanpunainen).

Talouspaperi (35g) Käytin säästeliäästi. Toimi tiskin kuivaukseenkin. Pakattuna minigrippiin ilman hylsyä.

Tiskiharjanpää (25g) minigripissä

Kosmetiikka (yhteensä  610g)

Kuivapussi (40g)
Deodorantti (50g)
Hammasharja (20g)
Hammastahna (30g) Minihammastahna

Pesuaine (<5g) Marseille-saippuaa hiutaleina minigrip-pussissa. Tukan sai pestyä ihan ok, kun liotti sitä ensin mukissa veteen.
Pyyheliina (40g) Vauvaharsoa
Kampa (10g)
Kosteusvoide (40g)
Nenäliinoja (25g)
Kynsisakset (10g) Toimivat myös muutoin saksina, esimerkiksi korjausteipin ja laastarin leikkaamiseen.
Silmälasinpuhdistusaine (25g)
Henkilökohtainen lääkitys (<5g)
WC-paperia + pussukka (150g) Yksi rulla ja jämät toisesta. Vaellusreitin vessoissa oli vessapaperia, joten tarvitsin ainoastaan Skógafossin leirintäalueella ja sielläkin vain päivällä.
Käsidesi (60g) WC-pussukassa

Kosteuspyyhkeitä (75g)

Huulirasva (15g)
Piilareita * (5g) Kovan sateen varalta, mutta ei ollut tarvetta.

Extra ponnari x2 * (<5g)

Ensiapupussi minigripissä (yhteensä 155g)

Särkylääke * (5g) 7 kpl Ibumax
Laastaria ja rakkolaastareita * (10g) Laastarilevy sekä 2 isoa ja 2 pientä rakkolaastaria
Haavanpuhdistusainetta * (15g) Desinfiointiainetta suihkepullossa
Haavavoide * (15g) Basibactia
(Punkki)pinsetit * (20g)

Hätäpeite * (60g)
Tukiside * (25g) hiukan kevyempi kuin ideaaliside
Immodium * (<5g) 8 kpl

Tarvikepussi minigripissä (yhteensä 340g)

Jesari (15g) Telttakaari vaati fiksailuja
Hakaneuloja * (<5g) 5 kpl keskikokoisia
Narua 4m (10g) Kuivausnaruksi, korjailuun ja sitomiseen. Käytin ylimääräisenä kiinnitysnaruna teltalle Álftavatnissa.
Nippusiteitä * (<5g) 3 kpl
Roskapusseja (15g) 2 kpl. Reykjavikissa oli isompaa roskaa.
Pikkuroskapusseja (10g) 4 kpl koirankakkapusseja (ensi keralla enemmän).

Silmälasimeisseli * (5g)
Varavirtalähde + piuhat (150g) Sain ladattua myös kameran akun.
Otsalamppu (125g)

Muu tarpeellinen (yhteensä 355g)

Kuivapussi (25g) Ensiapu- ja muille tarvikkeille.
Kuivausliina teltalle (10g) Wettex-liina omassa minigripissä (kuivaa märkänäkin)
Istuinalusta (25g)
Pieniä karabiinikoukkuja (5g) Pyyhkeelle 1kpl.

Iso karabiinikoukku kengille (35g) Väleillä, joilla oli tiedossa kahlausta, ei tarvinnut kaivella kenkiä rinkasta.

Pussi kameralle (85g) Vedenpitävä. Ostin, koska pelkäsin sateita, ja että en saisi ollenkaan kuvia otettua. Sateita ei juurikaan ollut, mutta toimi hyvin esimerkiksi vesiputousten lähellä.
Kartta (35g) Islannista ostettuna

Kompassi * (25g)
Muistikirja (95g) Väliin liimattuna myös bussiliput, varauslipukkeet tupiin, tärkeitä puhelinnumeroita, aakkosten lausumisohjeet, erilaisten solmujen ohjeita sekä valuuttakurssi.

Kyniä (15g) Kaksi kuulakärkikynää.

Ruoka (? kg)

Ruokaa en tällä kertaa punninnut, sillä osan ostin vasta Reykjavikista ja osa täytyi kuljettaa maahan alkuperäispakkauksissaan. Olettama on, että ruoka painoi aiempaa vähemmän, sillä söin vain yhden lämpimän ruuan päivässä.

5 x puuro + sokeri

10 x muumihedelmäpatukat

5 x proteiinipatukka

5 x myslipatukka

3 x kuivattujauheliha + pussikeitto + muusi/nuudeli

2 x pussitonnikala + kuivattu ananas + pasta

paketti Islantilaista rieskaa

4 x suklaalevy

pähkinöitä

kuivahedelmiä

lakunauhaa Reykjavikista

Lisäksi mukana (jäivät Reykjavikiin säilytykseen)

Reppu

Lentolaukku rinkalle

Lenkkarit

Farkut

Paita x2

Alusvatteet ja sukat

Shampoo

Roskiksia

Minigrip-pusseja

Isompi pyyhe

Rinkan kokonaispaino

Arvioisin rinakn painoksi noin 18kg, vaikka ruoan paino ei olekaan selvillä. Hyvin saman painoinen rinkka kuin aiemminkin siis. Vaatteet painoivat aiempaa enemmän, mutta keittiö keveni vastaavasti yhden kattilan taktiikan vuoksi.

Mitä muutoksia täytyy tehdä?

Oikeastaan Haltin vaelluksen jälkeisistä pohdinnoista kaikki paitsi kaksi toteutuivat tai muutoin korjautuivat. Nämä kaksi ovat kengät ja teltta, ja niitä koskevat pohdinnatkin ovat edelleen samat. Mitään muita suurempia muutoksia tuskin tulee tehtyä.

Islannin vaellus, 6. päivä ja kotiin paluu

Bonus-päivä aka "vesiputouspäivä"

Koska edellisen päivän vesiputoukset Fimmvörðuhálsin varrella ja yöpyminen Skógafossin juurella eivät tietenkään olleet vielä tarpeeksi, vietin lopuksi vielä rennomman "vesiputouspäivän", joka ei ollut enää varsinainen vaelluspäivä.

Aamulla heräilin jo seitsemän jälkeen, vaikka nyt olisi ollut lupa nukkua pidempään. Oli ihana käydä aamupesulla, kun hanasta tuli pitkästä aikaa taas lämmintä vettä (vaikka olikin mädän kananmunan hajuista). Peilistä pilkisti punanenäinen naama - edellisenä päivänä aurinkorasva olisi ollut tarpeen.

Rauhallinen aamu Skógafossin juurella.

Keittelin aamupalan joen varrella lampaita katsellen. Pikku hiljaa alkoi myös muita ilmestyä ihmettelemään vesiputousta. Aamupalan jälkeen puin kuorivaatteet päälle ja koitin mennä mahdollisimman lähelle putousta kamera turvallisesti vesitiiviin pussukan sisällä. Hieno kokemus!

Ennen bussin lähtöä (klo 14:30) minulla oli vielä hyvin aikaa käydä etsimässä Kvernufossia. Plan A oli käydä Kvernufossilla ja jos aikaa riittää, tutustua Skogarin museoon. Karttasovelluksesta huolimatta polun pää Kvernufossille oli hankala löytää, joten kävin kysymässä ohjeita museon lipunmyynnistä ja ostin samalla lipun museoon (kun en muutoin kehdannut kysyä).

Kiertelin ensin museon päärakennuksen, jossa oli erilaisia arjen tavaroita ja käsitöitä sekä pieni luonnonhistoriallinen nurkkaus. Pihamaalla oli erilaisia rakennuksia, joista ainakin osa oli alkuperäisiä ja paikalle siirrettyjä.

Kansantarun mukaan tämä rengas on ollut kiinni aarrearkussa, joka on piilotettuna Skógafossin alle. Rengas kuitenkin irtosi arkusta, kun arkkua vedettiin renkaaseen kiinnitetyllä köydellä. Aarrearkku jäi saamatta, mutta irronnut rengas on toiminut kahvana Skógarin kirkon ovessa 1890 saakka.

Saamien ohjeiden avulla löysin Kvernufossille, eikä se ollut kuin noin 10 minuutin kävelymatkan päässä museolta. Putous oli erittäin sympaattinen ja onnekseni satuin paikalle rauhalliseen rakoon. Putouksen taakse pääsi kävelemään, mutta ei ympäri asti.

30 metriä korkea Kvernufoss.

Aikaa oli vielä jäljellä, joten kiersin museon tekniikkaosion sekä kävin samassa rakennuksessa olevassa lahjatavarapuodissa. Takaisin leirintäalueelle kävellessä poikkesin myös ravintolassa syömässä herkullisen fish & chips -annoksen. Kokiksen kanssa tein ensin sen virheen, että kaadoin sitä lasiin. Mädän kananmunan haju oli jotenkin tarttunut lasiin, eikä siitä voinut juoda.

Palatessani leirintäalueelle Skógafoss suorastaan kuhisi väkeä ja pihassa oli useita busseja. Pakkasin teltan rauhakseen ja ehdin vielä kuvata Skógafossia sateenkaaren kanssa.

Skógafoss ja sateenkaari. Heinikon lomassa näkyy väkeä, mutta hyvällä kuvakulmalla sain heidät melkein piiloon.

Tiesin, että en kuljettanut vessapaperia ihan turhaan, sillä nyt sillekin tuli käyttöä! Ongelma kyseisessä leirintäalueessa on se, että päiväsaikaan siellä ei näyttänyt olevan ollenkaan henkilökuntaa ja naisille oli vain kaksi vessakoppia. Arvatenkin vessapaperi oli loppunut jo aikapäiviä sitten sellaisella kuormituksella. Illasta aamuun siellä oli kyllä varsin rauhallista ja henkilökuntaa paikalla.

Bussimatka Seljalandsfossille vei vain puolisen tuntia ja maisemia katsellessa sain todeta, ettei se Islanti ole vielä kokonaan nähty.

Seljalandsfoss

Seljalandsfossin erikoisuutena on se, että sen takaa pystyy kiertämään, ja siksi halusin tehdä tämän ylimääräisen pysähdyksen. Ja olihan se hauskaa!

Seljalandfoss toiselta suunnalta. Taivas alkaa pilvistyä.

Suurempi yllätys, ja erittäin positiivinen sellainen, oli kuitenkin Gljúfrabúi-vesiputous parin sadan metrin päässä, minne vain harvat löysivät (huolimatta selvästä kävelytiestä ja kyltistä). Gljúfrabúi on osittain piilossa ja sen juurelle kuljetaan reilun metrin levyisestä kallion raosta. Juju tässä oli se, että putouksen vesi virtaa koko raon leveydeltä, joten noin kymmenisen metriä joutui astella kiveltä toiselle ja taiteilla vastaan tulijoiden kanssa. Kahlaus olisi ollut hyvä vaihtoehto.

Kun raosta pääsi kallion sisään, sai tukevaa jalkojen alle. Korkealta putoava vesi ja ainoastaan yläpuolelta tuleva valo tekivät tunnelman jotenkin kirkkomaiseksi - oikea luonnon kirkko!

Minä Gljúfrabúin juurella. Kuvan otti ystävällinen aasialaispariskunta vastavuoroisesti. Kameran vedenpitävä suojapussukka oli tarpeen!

Gljúfrabúin jälkeen käveleskelin ympäriinsä, sillä aikaa bussin lähtöön oli vielä reilusti. Karttasovellukseen oli merkitty joitain polkuja, mutta ne oli köysin suljettu, enkä viitsinyt niitä uhmata.

Gljúfrabui hiukan kauempaa. Nähtävissä halkeama, josta putoukselle kuljetaan. 

Seljalandsfossilla oli pieni kioski, josta sai ostaa syötävää ja juotavaa. Hiukan viileä ja sateinen sää houkutteli ostamaan lämmintä juotavaa. Myöhemmin ostin myös herkullisen lammasleivän ja söin sen katsellen rinteillä kipuvia lampaita.

Aurinkokin pilkahti noin kymmeneksi sekunniksi. Onneksi oli kamera valmiina ja sijainti sopiva.

Niin sitä vain sai 4:30 h kulumaan Seljalandsfossillakin. Sateessa seisoskelusta ja istuskelusta huolimatta (vessaa ja pienen pientä matkamuistomyymälää lukuun ottamatta sisätiloja ei ollut) olen tyytyväinen, että en jättänyt tätä paikkaa väliin. Bussikuski kyllä suuresti hämmästyi kun tulin Seljalandsfossilta kyytiin, sillä kuulemma koko hänen nelivuotisen uransa aikana kukaan muu ei vielä ollut tullut.

Pääsin myös hetkenmatkaa kunnon monsteri bussin kyytiin, sillä kyseinen linja tuli Þórsmörkistä, ja siellä joen ylitykseen tarvitaan järeämpää kalustoa. Pian kuitenkin vaihdoimme tavalliseen bussiin ja huomasin, että kyydissä oli myös portugalilaismies, joka meni kanssani samalla bussilla Landmannalaugariin. Loppumatka Reykjavíkiin menikin rattoisasti kokemuksia jakaessa.

Olin Reykjavíkin leirintäalueella vasta hiukan ennen kymmentä, sillä bussi oli myöhässä. Saatuani teltan pystyyn, kävi pikaisesti suihkussa ja koitin pakkailla tavaroita valmiiksi mahdollisimman hyvin. Herätys oli puoli viiden aikaan ja aamu tuntui todella kylmältä, vaikka oli +5°C. Kosteutta oli kuitenkin paljon ja ulkoteltta oli märkä niin ulko- kuin sisäpinnalta. Lentokenttäbussi nouti minut leirintäalueelta. Lentokentällä ehdin vielä tehdä yhden parhaista ostoksistani: Freyja Djúpur -nimisiä suklaapäällysteisiä lakritsipalloja, joissa oli kunnon salmiakkijauhetta päällä.  Päästyäni lentokoneeseen olin melkein saman tien unessa.