Kohti Halti Highwaytä

Nyt olen siinä pisteessä, että juna- ja bussimatkat Helsingistä Kilpisjärvelle ja takaisin on ostettu ja maksettu!

Tuonne jonnekin käy matka. Kuva Saanan huipulta (2016).

Tällä kertaa matkustan junalla. Olen sen verran kokenut junamatkustaja, että nukkuminen istumapaikalla ei tuota ongelmia. Junalippujen hinnaksi tuli 86 eur säästölipuilla (normaalihinta 176 eur). Bussiliput Kolarista Kilpisjärvelle ja takaisin olivat 91 eur. Yht. 177 eur.

Vertailun vuoksi: junan makuuvaunussa naispaikalla Kolariin n. 270 eur, junan makuuvaunussa omassa hytissä n. 400 eur, lennot Kittilään (su-su) n.210 eur ruuman menevällä laukulla. Jos päivistä pystyy joustamaan, niin halvimmillaan lennot ovat n. 150 eur. Jos istumapaikka ei olisi kelvannut, olisin lentänyt.

Bussimatka Kittilästä Kilpisjärvelle on kilometrin tarkkuudella sama kuin Kolarista ja näin ollen myös hinta on sama (sama firma).

Tässä hiukan siitä, mitä olen talven ja alkukesän aikana puuhaillut vaellusrintamalla:

Turvallisuustietoa
Lokakuussa seurasin Tunturikerho Kolbman organisoimaa seminaaria "Turvallisesti tunturissa, eksymättä erämaissa" netin välityksellä. Kyseinen seminaari löytyy YouTubesta.

Seminaarissa tuotiin esiin turvallisuusajattelua: jokaisella vaeltajalla tulisi olla jonkinlainen turvallisuussuunnitelma, olisi se sitten paperilla tai päässä. Turvallisuussuunnitelmassa kartoitetaan riskit, niiden todennäköisyys ja vakavuus, ja miten ne kohdataan. Minulta tämä tulee aika luonnostaan: olen monen monituista kertaa ja tahtomattakin miettinyt erilaisia tilanteita (nyrjähtänyt nilkka, sairastuminen, eksyminen, erilaiset sääolot, veteen kaatuminen) ja miten niissä toimisin. Löytyy Plan B:tä ja C:tä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä vain vaelluksille. Eri asia on se, miten sitten riskin toteutuessa tuleekaan toimittua (ja voin sanoa, ettei aina ihan järkevästi). Silloin olisi hyvä muistaa tämä lista:

• Rauhoitu ja hengitä
• Arvioi tilanne
• Valitse toimintamalli (etukäteen mietityt valmiit toimintamallit)
• Toteuta
• Arvioi tilanteen kehitystä

Lisäksi on muistettava nämä faktat: uupumus (ja nälkä) vaikeuttaa ajattelukykyä ja aiheuttaa välinpitämättömyyttä, kulkiessa kuljettu matka arvioidaan pidemmäksi kuin se todellisuudessa on, ympyrää kulkeminen ei ole mahdotonta (kukkulat ja esteet muuttavat suuntaa, vasemmalta/oikealta kierrettäessä tehdään 90-asteen mutka jne.), ja nousun jälkeen loivempi nousu voi tuntua tasamaalta tai jopa laskulta.

Seminaarissa puhuttiin myös turvallisuuselektroniikasta kuten GPS-laitteista ja hätälähettimistä. Tuntuu oikeastaan tyhmältä, että jotain tällaista ei ole mukana. Mutta hinta ja lisäpaino: ne huonot tekosyyt.

Naisten illassa kuulin varusteista
Toukokuun alussa osallistuin Partioaitassa naisten vaellusiltaan. Minna Jakosuo, Kuukausi yksin erämaassa -blogin kirjoittaja, esitteli rinkkansa sisällön ja antoi vinkkejä varusteista. Tärkeässä roolissa olivat myös kuuntelijoiden kysymykset: iltaan varattu parituntinen meni yliajalle, kun kysymyksiä riitti ja riitti. Suosittelen tilaisuutta, jos niitä vielä jatkossakin järjestetään!

Itselle kirjoitin ylös seuraavia asioita:

• Vaellussauvoihin kannattaa merkata nilkan ja polven korkeus vesien ylityksiä varten
• Hakaneuloja voi käyttää myös pyykkipoikana
• Minnan rinkka on 75 litrainen ja kaikki mahtuu sisään (muistiin siihen saakka kun joskus maltan investoida uuteen rinkkaan)
• Juomapulloon voi tehdä teetä kylminä päivinä (Karhunkierroksella viimeisenä päivänä minulla oli vahingon kautta juomapullossa lämmintä vettä, ja se olikin viileässä mukavaa. Vielä parempi, jos on teetä!) 
• Untuvamakuupussi - ei vain se paino vaan myös tilavuus! (Ehkä sitten joskus...)
• Wettex käy myös keittiöpyyhkeeksi, jalkapyyhkeeksi jne.
• Vaatetuksesta jäi mieleen hupullinen merinopaita ja Fjällrävenin kuorihousut, jotka menevät hyvin vaellushousujen päälle

Retkiruokakurssi
Toukokuussa osallistuin Raija Hentmanin retkiruokakurssille Haltian luontokeskuksessa. Raija kertoi meille eri ainesten kuivaamisesta ja näimme marjoja, hedelmiä ja vihanneksia kuivattuina. Kokkasimme päivän aikana kahteen kertaan, ensin lounas jälkkärillä ja lopuksi päivällinen jälkkärillä. Teimme eri ruokia pareittain ja maistelimme kaikki tehdyt ruuat. Uusia makuyllätyksiä löytyi.

Sain kurssilta hyviä vinkkejä kuivattamiseen ja retkikokkailuun. Seuraavalla reissulla kokeilen myös liottaa kuivattuja aineksia etukäteen: se onnistui helposti minigrip-pussissa. Ostin myös Raijan Herkutellen luonnossa -kirjan, ja niillä varmasti saakin loihdittua todellisia herkkuaterioita. Olen kuitenkin sen verran laiska kokki, että yhtä monia raaka-aineita ei keitoksistani varmaankaan tule löytymään (nimimerkillä makaronipataa ruuaksi tällä viikolla). Jälkiruokien puute kuitenkin vähän harmittaa tämän kurssin jälkeen...

Varustelistan valmistelua
Varustelistaa olen muokkaillut ja väännellyt tuntikaupalla. Suunnittelu on minulle osa vaeltamisen hauskuutta. Jotain muutoksia ja lisäyksiä on tulossa, mutta mitään suurempia hankintoja vaellussauvojen lisäksi ei ole tiedossa.