Abisko - Nikkaluokta, 3. vaelluspäivä

Alesjaure -Tjäkta, 13 km / 7:30h (GPS-kello 14.7 km)

Yö oli tuulinen ja muutaman kerran heräsin tuulen paukuttaessa telttakangasta. Mutta hyvät olivat unet siltikin.

Riekko tepasteli tupien keskellä säikkymättä. Myös seuraavalla tuvalla oli riekko poikastensa kanssa pihapiirissä tepastelemassa.

Aamupuuhien lomassa näin riekon, joka kaikessa rauhassa tepasteli tupien keskellä. Näimme myös, kuinka helikopterilla tuotiin tuvalle lisää tavaraa.

Komea telttapaikka Alesjauressa. Kuva on otettu tuvan ikkunasta aamiaisaikaan.

Matkaan pääsimme noin klo 10 valokuvaussession jälkeen. Aurinko oli tullut esiin ja paistoi kirkkaana, mutta tuulinen sää vaikeutti alkumatkan pitkospuilla kävelyä.

Tämä etappi oli kauniin vehreä ja kauempana rinteillä näkyi jälleen vesiputouksia.

Nyt pääsimme myös ylittelemään puroja. Yhteen ylitykseen vaihdoimme crocsit jalkaan, kaksi muuta meni kiveltä kivelle astellessa. Olinkin alkumatkasta ihmetellyt, kuinka pienten purojenkin yli oli laitettu sillat.

Tuolta jostain olemme tulleet.

Alkavaa ruskaa vai jokin punainen kasvilajike?

Tjäktan tupa oli joen toisella puolen ja jonkin verran piti kiertää, että pääsi siltaa pitkin yli. Tjäktassa telttailijoille oli oma pikkutupa, jossa oli vain keittiö ja kuivaushuone. Päätimme laittaa teltan mahdollisimman lähelle tupaa (ja vessaa), jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa. Juuri sopiva paikka löytyikin tuvan takaa. Maasto on melko kivikkoinen, eikä sopivia paikkoja ollut kovin montaa.

Tuuli oli lähinnä vain yltynyt ja olikin melkoinen saavutus saada teltta pystyyn! Hyvä onni oli matkassa ja rankempi sadekuuro iski vasta kun olimme tuvassa sisällä keittämässä illallista.

Seuranamme oli vain nuori puolalaispariskunta, joista toinen oli murtanut varpaansa. Muutama teltta oli pystytetty ilmaisille paikoille sillan läheisyyteen.

Tjäktassa vesipaikka sijaitsi vesiputouksen vierellä. Putous näyttää kuvassa todellista pienemmältä. Jotain mittakaavaa saa taustalla näkyvästä sillasta ja kahdesta henkilöstä.

Abisko - Nikkaluokta, 2. vaelluspäivä

Šiellajohkan ranta - Alesjaure, n. 18 km / 6:40 h

Yöllä tuli vettä melko reippaastikin, mutta aamulla aurinko paistoi. Meillä meni aamutoimiin kolme tuntia, mikä lienee jonkin sortin ennätys!

Päivän etappi alkoi nousulla. Aurinko porotti sen verran kuumasti, että vaatetta sai pian vähentää. Pieni lämpömittarini näytti 20 °C.

Näistä maisemista minulle tuli ensimmäisen kerran mieleen Haltin seudut.

Nousun jälkeen reitti kaartui laaksoon, jossa kylmä viima pudotti lämpötilan alle 15 °C:een, mutta tuntui sitäkin viileämmältä.

Pian vaatteiden lisäämisen ja pienen evästauon jälkeen saavuimme mielestäni koko vaelluksen kauneimmalle paikalle, mistä avautuivat näkymät turkoosina hohtaville Áhpparjávrille ja Miesákjávrille. Vaikuttavuutta korostivat ympärillä kohoavat tunturit.

Áhpparjávri

Miesákjávri

Kauniista maisemista huolimatta mieliala alkoi molemmilla laskea ja askel painaa. Osittain tähän taisi vaikuttaa se, että juomavesi alkoi olla vähissä ja sitä joutui säästelemään ennen kuin pullon sai täytettyä. Muualla reitillä ei ollut yhtä pitkää väliä vedenottopaikkojen välillä. Ajatukset alkoivat kääntyä illalla häämöttävään saunaan - ja ehtisimmekö siihen.

Sadepilviä edessä päin.

Päätimme, että yritämme ehtiä venekuljetukseen, joka lyhentäisi kävelymatkaamme 5 km. Onni ei ollut myötä, sillä myöhästyimme veneestä vartilla. Sen lisäksi alkoi sataa vettä, onneksi kuitenkin vain kevyesti piskotellen. Levähdystauko ja juusto-meetvursti siemennäkkärit tekivät hyvää ja matka jatkui taas.

Polveileva vesiputous

Ja kyllähän sitä kelpasi kävellä, kun siellä täällä näkyi vesiputouksia. Erikoinen oli myös Alisjávrin ranta. Sään suosiessa siellä olisi kelvannut uiskennella. Ranta on näyttänyt olevan suosittu leiriytymispaikka jäljistä päätellen.

Määränpää on jo näkyvissä!

Tuvalle pääsimme hiukan klo 18 jälkeen ja teltan pysytyksen jälkeen ehdimme myös saunomaan! Teki kyllä hyvää. Illallisen tekokin sujui mukavasti sisätiloissa sillä välin kun ulkona ripotteli vettä. Lisäluksusta iltaan toivat kaupasta ostetut limsatölkit.

Nukkumaan mennessä saimme vähän lisäjännitystä. Olimme jo makuupusseihin käpertyneenä kun alkoi kuulua kummallista ääntä: ihan kuin joku olisi pystyttänyt telttaa meidän viereemme. Aikamme sitä ihmeteltyämme kuului kuitenkin uusi ääni, joka oli tunnistettavissa - joku rapistelee tavaroissamme. Ponnahdimme salamana ylös. Mitään emme nähneet (myöskään ulkona), joten laitoimme rinkat paremmin kiinni ja menimme nukkumaan. Aamulla paljastui, että kahteen kaakaopussukkaan oli tehty reikä.

Abisko-Nikkaluokta, menomatka ja 1. vaelluspäivä

Ehdin köllötellä yöjunassa kolmisen tuntia ennen kuin saavuimme Tampereelle ja A hyppäsi kyytiin. Ilta meni nopeasti jutellessa, yö hiukan katkonaisesti ja kuuden jälkeen aamulla seisoimme jo sateessa autiolla Tornion juna-asemalla. Kävelimme Rajalla-ostoskeskukselle, mutta jouduimme odottelemaan katoksen alla sateen suojassa sen aukeamista. Meillä oli hyvin aikaa käydä aamukahveilla ja lounasostoksilla, sillä bussi Kiirunaan lähti vasta 10:40 (eli 11:40 Suomen aikaa).

Bussimatka, vaikka kestikin lähes 6 tuntia, meni lopulta joutuisasti. Kiirunassa kävimme ensin viemässä tavarat hotellille, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan illalliselle sekä tekemään viime hetken ostoksia apteekkiin ja ruokakauppaan.

Harmillinen takapakki oli se, että hotellin respa ei ole riittävän aikaisin aamusta auki. Niinpä jouduimme viemään kassimme säilytykseen jo ennen nukkumaan menoa. Aamupala onnistui kuitenkin saada paperipussissa mukaan ja se oli yllättävänkin runsas.

Abisko - Šiellajohkan ranta, n. 18 km / 5:30 h

Bussi Abiskoon lähti jo klo 7:00. Matkalla oli hienoja maisemia, mutta väkisinkin välillä torkahti. A nukkui suosiolla melkein koko reilun tunnin kestävän matkan.

Abiskossa menimme ensin tunturiasemalle etsimään A:lle kahvikupposta sekä käväisemään vessassa. Paikka kuhisi ihmisiä, oletettavasti sinä päivänä päättyvän Fjällräven classic -tapahtuman vuoksi. Löysimme kuitenkin istumapaikan ja söimme aamiaisemme ja A:kin sai kahvinsa.

Reitin lähtöpiste oli hiukan hakusessa, kunnes tajusimme, että se alkaa koivuista rakennetun käytävän kautta. Heti pääsimme ihastelemaan Abiskon kanjonin kauniin turkoosina kuohuvaa vettä. Seuraavaksi seikkailimme taas kahden yhteensattuman vuoksi. Ensinnä A oli lukenut, että reitti on merkattu punaisilla pisteillä. Toiseksi alitettuamme valtatien osoittivat Fjällräven classic -nauhat samaan suuntaan kuin punaiset pisteet. Päädyimme väärälle puolelle jokea, kunnes huomasimme, että meidän varmaan pitäisikin olla tuolla toisella puolella. Reilun kilometrin harharetki siitä tuli. Mutta hyvä, että nämä minulle ilmeisestikin pakolliset harhailut oli heti aluksi hoidettu pois alta. Varoituksen sana siis - reitti on merkattu punaisilla palloilla, mutta ne on perinteisesti maalattuina kiviin ja puihin. Abiskon ympäristössä on muita reittejä, jotka on merkitty kyltein ja niistä yhdessä oli myös punaisia palloja.

Matka jatkui oikealla puolella jokea (eli kulkusuuntaamme nähden joen vasemmalla puolen). Vastaan tuli jatkuvasti Fjällräven classicin osallistujia, mutta tilanne rauhoittui, mitä pidemmälle päivä eteni. Lounastauon pidimme joen varressa ja samalla täytimme myös vesipullot.

Koko ensimmäinen päivä kuljettiin pääosin koivikossa. Mukavaa vaihtelua tuli, kun saavuimme Ábeskojávrin rantaan.

Peilityyni Ábeskojávri

Abiskojauren tuvalle erkanee pistospolku reitiltä. Pohdimme vaihtoehtojamme risteyksessä. Aurinko paistoi mukavasti ja kello oli vasta puoli neljän kieppeillä. Päätimme käydä tuvalla piipahtamassa ja jatkaa sitten matkaa.

Abiskon kansallispuiston alueella ei saa leiriytyä kuin merkityillä paikoilla, joten tähtäsimme ensimmäiseen vesipaikkaan rajan ulkopuolella. Noin tunnin kuluttua saavuimmekin kirkkaana kuohuvan joen varteen. Paikalle oli jo leiriytynyt muitakin, ja paikka on ilmeisesti niin suosittu, että siellä oli huussikin laitettu. Onneksemme leiriydyimme tähän, sillä kuten seuraavana päivänä saimme todeta, oli seuraavaan vesipaikkaan varsin pitkä matka.

Ensimmäinen yritys teltan pystytyksestä.

Löysimme koivikosta kolon, johon teltta juuri ja juuri sopi. Kokoamisen kanssa oli vähän harjoittelemista, koska A oli koonnut sen vain kerran ja vain osittain sisätiloissa. Saimme sen kuitenkin pystyyn. Illallisenkin saimme lopulta porisemaan, kun olin yrittänyt keitellä vettä pelkällä kaasulla.

Joen rannalla kelpasi keitellä illallista.

Menimme jo ennen kahdeksaa nukkumaan, sillä ensimmäinen vaelluspäivä oli vaatinut veronsa.