Abisko - Nikkaluokta, 2. vaelluspäivä

Šiellajohkan ranta - Alesjaure, n. 18 km / 6:40 h

Yöllä tuli vettä melko reippaastikin, mutta aamulla aurinko paistoi. Meillä meni aamutoimiin kolme tuntia, mikä lienee jonkin sortin ennätys!

Päivän etappi alkoi nousulla. Aurinko porotti sen verran kuumasti, että vaatetta sai pian vähentää. Pieni lämpömittarini näytti 20 °C.

Näistä maisemista minulle tuli ensimmäisen kerran mieleen Haltin seudut.

Nousun jälkeen reitti kaartui laaksoon, jossa kylmä viima pudotti lämpötilan alle 15 °C:een, mutta tuntui sitäkin viileämmältä.

Pian vaatteiden lisäämisen ja pienen evästauon jälkeen saavuimme mielestäni koko vaelluksen kauneimmalle paikalle, mistä avautuivat näkymät turkoosina hohtaville Áhpparjávrille ja Miesákjávrille. Vaikuttavuutta korostivat ympärillä kohoavat tunturit.

Áhpparjávri

Miesákjávri

Kauniista maisemista huolimatta mieliala alkoi molemmilla laskea ja askel painaa. Osittain tähän taisi vaikuttaa se, että juomavesi alkoi olla vähissä ja sitä joutui säästelemään ennen kuin pullon sai täytettyä. Muualla reitillä ei ollut yhtä pitkää väliä vedenottopaikkojen välillä. Ajatukset alkoivat kääntyä illalla häämöttävään saunaan - ja ehtisimmekö siihen.

Sadepilviä edessä päin.

Päätimme, että yritämme ehtiä venekuljetukseen, joka lyhentäisi kävelymatkaamme 5 km. Onni ei ollut myötä, sillä myöhästyimme veneestä vartilla. Sen lisäksi alkoi sataa vettä, onneksi kuitenkin vain kevyesti piskotellen. Levähdystauko ja juusto-meetvursti siemennäkkärit tekivät hyvää ja matka jatkui taas.

Polveileva vesiputous

Ja kyllähän sitä kelpasi kävellä, kun siellä täällä näkyi vesiputouksia. Erikoinen oli myös Alisjávrin ranta. Sään suosiessa siellä olisi kelvannut uiskennella. Ranta on näyttänyt olevan suosittu leiriytymispaikka jäljistä päätellen.

Määränpää on jo näkyvissä!

Tuvalle pääsimme hiukan klo 18 jälkeen ja teltan pysytyksen jälkeen ehdimme myös saunomaan! Teki kyllä hyvää. Illallisen tekokin sujui mukavasti sisätiloissa sillä välin kun ulkona ripotteli vettä. Lisäluksusta iltaan toivat kaupasta ostetut limsatölkit.

Nukkumaan mennessä saimme vähän lisäjännitystä. Olimme jo makuupusseihin käpertyneenä kun alkoi kuulua kummallista ääntä: ihan kuin joku olisi pystyttänyt telttaa meidän viereemme. Aikamme sitä ihmeteltyämme kuului kuitenkin uusi ääni, joka oli tunnistettavissa - joku rapistelee tavaroissamme. Ponnahdimme salamana ylös. Mitään emme nähneet (myöskään ulkona), joten laitoimme rinkat paremmin kiinni ja menimme nukkumaan. Aamulla paljastui, että kahteen kaakaopussukkaan oli tehty reikä.