Lomastartti Repovedellä

Aloitin kesälomani kahden yön Repoveden reissulla. Se oli mainio idea: vain kahden yön jälkeen tuntui, kuin olisi ollut lomalla jo pidempäänkin. Reitiksi valitsin 26 km:n Kaakkurinkierroksen myötäpäivään kierrettynä.

Matka bussi-juna-juna-bussi -kombinaatiolla vei lähes 6 h ja työviikon väsymys painoi edelleen päälle, niinpä ensimmäisenä päivänä kävelin vain noin 5 km Kuutinkanavalle. Pätkän ensimmäinen "nähtävyys" oli riippusilta, joka oli suljettu yhden kannatinvaijerin petettyä noin viikkoa ennen reissuani. Onnekseni korvaava venekuljetus aloitettiin juuri retkeni ensimmäisenä päivänä, eikä minun tarvinnut kiertää Ketunlossin kautta.

Riippusillalle on käynyt huonosti.

Riippusiltaa tovin ihmeteltyäni kapusin Katajavuorelle, jossa pääsin rauhassa istahtamaan ja ihailemaan maisemia. Taisi aurinkokin hetken verran pilkahtaa muutoin harmaana ja sateisena päivänä.

Reitti jatkui Katajajärven rantoja myötäillen kohti Kuutinkanavaa, jonne jäin myös yöksi; yhtään pidemmälle en olisi jaksanut, vaikka kello ei ollut vielä kuuttakaan. Eipä siinä mitään, sillä Kuutinkanava oli ehkäpä suosikkipaikkani koko reissulla.

Söin sen verran tukevan lounaan, että illalliseksi paistoin vain lättyjä mansikoiden ja lakritsikastikkeen seuraksi. Lätyt eivät paistuneet kunnolla, mutta menivät kuitenkin alas herkullisten lisukkeiden ansiosta.

Kaunis kalliojyrkänne.

Illallisen jälkeen menin katsomaan kummallista katsomoa, joka näkyi leiripaikalle. Myöhemmin kuulin, että siellä järjestetään konsertteja, jossa esiintyjät ovat ponttonilla veden päällä. Katsomosta aukesi upea näkymä osittain sortuneelle kallioseinämälle. Nautiskelin rauhassa maisemasta ja sateesta, venyttelin ja ihmettelin. Aiemmin päässä pyörineet epäilykset koko reissun mielekkyydestä kaikkosivat. Tämän näkymä kertoi, miksi olin tullut. Eikä moisia mietteitä enää myöhemmin tullut mieleen.

Nukkumaan menin jo yhdeksän aikaan, joten aamulla olin virkeänä jo kuuden jälkeen. Kävin pienellä ja virkistävällä aamu-uinnilla ihan vain sen vuoksi, että olin raahannut uimapuvun mukaan. Kahdeksan aikaan leiri oli pakattu, aamiainen syöty ja olin valmis jatkamaan matkaa tihkusateessa.

Seesteinen aamu Kuutinkanavalla.

Päivän urakka alkoikin mukavalla nousulla eilen ihailemani kallion päälle. Reitistä hieman sivussa oleva Mustalamminvuoren näkötorni oli suljettu, joten jätin sen koukkaamatta. Mustalammelle tultuani mietin kyllä että olisiko sittenkin pitänyt - niin komea oli kallioseinämä, että olisi sieltä varmaan johonkin nähnyt.

Mustalammen jälkeen meinasin vahingossa jatkaa suoraan Olhavanvuorelle. Huomasin virheeni nopeasti ja samalla tajusin, että kaikki reitit on merkattu oranssilla pisteellä, ei ainoastaan tämä oranssi Kaakkurinkierros! (Ja onhan se kartassakin kerrottu). Jonkinlainen kartta (luontoon.fi:n esitekartta on riittävä) on hyvä siis olla mukana. Lisäksi halutessaan voi katsoa oikoteitä tai kiertoteitä, sillä reittejä menee ristiin rastiin todella paljon verrattuna esim. Nuuksioon.

Oikaisu ei olisi haitannut, oli nimittäin varmaankin reitin tylsin pätkä tuo Olhavankierros: pari kilometriä metsäautotietä mitä tylsimmässä metsässä, mitä on kaikkialla Suomessa varsin paljon. Myös hyttyset hyökkäsivät siinä määrin, että hyttyssuihke oli kaivettava esiin. Olhavanvuorta lähestyttäessä maisemat kuitenkin taas paranivat ja tein noin 700 m kiepsauksen Kaakkurinkierrokselta poiketen Olhavanvuorelle. Olhavanvuori tarjosi kauniit näkymät ja suun täydellisen mustikoita.

Maisemia Olhavanvuorelta.

Seuraava pidempi pysähdys, lounas tauko, oli Sukeltajanniemessä. Se todellakin oli niemi ja varsin hauskalta vaikuttava paikka. Sopivia telttapaikkoja siellä ei vaan valitettavasti pahemmin näkynyt.

Sukeltajannimeltä Saarijärven kautta Kirnukankaan laavulle oli myös tylsähköä pätkää. Tosin Kirnukankaan ympäristössä alkoi olla jo miellyttäviä kallioalueiden halkomia soita. Itse laavu oli kuitenkin tunnelmaltaan jotenkin outo, enkä viihtynyt siellä kovin kauaa.

Kirnukankaan jälkeen alkoi jalkoja jo painaa, ja harkitsin myös oikaisua Lojukoskelta Kuutinkanavaan myös toiseksi yöksi. Jatkoin kuitenkin rauhallisessa tahdissa matkaa. Vastaan tuli kaunista satumetsää ja välillä myös kivikkoisempia paikkoja. Loppumatka Tervajärven rantoja pitkin alkoi tuntua loppumattoman pitkältä.

Kaunista satumetsää jossain Tervajärven itäpuolella.

Talaksen tulipaikalle saavuttuani kauhistuin ensin: tännekö pitäisi leiriytyä. Ei näkynyt hyviä telttapaikkoja, eikä muutoinkaan ollut kovin viihtyisää. En kuitenkaan jaksanut enää jatkaa Määkijään saakka. Mutta kun tarkemmin katselin ympärilleni, löysin montakin hyvää telttapaikkaa rannasta lähempänä vessaa ja puuvajaa.

Kalliolla järvenrannassa oli mukava viettää iltaa. Aurinkokin tuli vihdoin ja viimein esiin puoli yhdeksän aikaan illalla ja siitä riehaantuneena liottelin hiukset järvessä. Uimaan en uskaltanut mennä, sillä pohjassa lojuvien puiden vuoksi se ei vaikuttanut turvalliselta.

Aurinkoinen ilta Talaksessa.

Talaksessa minulla oli vain tällaisiä pikkukavereita seurana.

Aamulla sain puurooni kerättyä juuri ja juuri kourallisen mustikoita. Noin yhdeksän aikaan lähdin pikkuhiljalleen kohti Lapinsalmea, mutta matka ei todellakaan ollut pitkä.

Kyltti tiesi kertoa, että tämän metsän puut on istutettu suurin piirtein samoihin aikoihin. Varsin identtisiltä näyttävät!

Onnekseni Ketunlossiin osui perhe samaan aikaan. Oli nimittäin yllättävän raskasta vetää lossin köyttä. Yksin olisin varmaan jäänyt puoliväliin matkaa! Lapinsalmella minulla oli vielä muutama tunti ennen bussin tuloa, joten menin riippusillan päähän loikoilemaan ja ottamaan pienet päikkärit. Bussi-juna-juna-bussi yhdistelmällä olin pian taas kotona. Mikä mukava reissu! 

Kun toiset ottaa nokosia, toiset ahertavat.