Emstrur - Þorsmörk, n. 15 km / 7 h
Aamulla satoi kevyesti. Emstrurin tuvalla telttailijoille on tarjolla kuitenkin katos, joten aamupalan laitto kävi ihan mukavasti. Katos helpotti myös rinkan pakkaamista, kun rinkan sai viedä sateensuojaan teltan purkamisen ajaksi. Teltta itsessään ei säästynyt mudalta.
Sateen vuoksi minulla oli myös hyvä tilaisuus päästä testaamaan kameralle ostamaani vedenpitävää koteloa. Ihan hyviä kuvia näytti tulevan.
 |
| Polku erottuu selvästi herkässä maastossa. Kuva on otettu vedenpitävän kotelon kanssa. |
Sadetta ei kestänyt kauaa; jo Fremri-Emstruán ylittävälle, hiukan pelottavalle sillalle päästyämme sade lakkasi.
 |
| Maisemaa taaksepäin: Fremri-Emstruá virtaa osittain kanjonien seinämien piilottamana. Keskivaiheilla oikeassa reunassa näkyy ihmisiä polulla. |
Matkan tekoa hidastivat erilaiset valokuvaussessiot. Esimerkiksi kukin vuorollamme ylitimme pienen puron useampaan otteeseen hyvien kuvien toivossa.
 |
| Sarvikuono ja taustalla paratiisimaista maisemaa, mikä ei kuvasta oikein erotu. |
Tämän osuuden kohokohta oli ehdottomasti sarvikuono (tai yksisarvinen tai miten sen kukakin näkee). En ollut aiemmin näkemistäni kuvista huomannut, että sarvikuonollahan on silmä ja kulmakarva!
 |
| Yhdestä kulmasta sarvikuono näyttää varsin ystävälliseltä, toisesta puolestaan hiukan vihaiselta. |
Reitti laskeutui hyvin tasaiseen laaksoon. Jostain syystä minulle tuli laaksosta mieleen Afrikka, vaikka en ole siellä koskaan ollutkaan. Ennen laaksoon laskeutumista pidimme tauon edellämme kulkeneen ryhmän tavoin. He olivat pukemassa sadevaatteita päälle saapuessamme, sillä laaksossa näytti sateiselta. Päätimme syödä evästä ja katsoa tilannetta sitten uudestaan. Ennen kuin ehdimme rinkkoja edes laskea maahan, alkoi sataa. Sää todellakin saattaa yhtäkkiä muuttua. Sadetta ei kuitenkaan jatkunut pitkään.
 |
| Puro virtaa syvällä rotkossa. |
Laakso-osuuden lopussa oli pelätty Þröngá-joen ylitys. Vesi oli täälläkin matalalla, joten ylitys sujui pahemmitta ongelmitta. Hankaluutta lisäsivät kuitenkin voimakas virtaus, kivikkoinen pohja ja harmaa vesi.
Ylityksen jälkeen olimmekin metsän keskellä! Oli varsin outoa, kun näkyvyys yhtäkkiä olikin rajoitettua.
Pian tulikin aika hyvästellä Mimi, joka jatkoi Þorsmörkin luksustuvalle Húsadaluriin. Anneke ja minä jatkoimme Skagfjörðsskálin tuvalle.
 |
| Maisema ennen Þorsmörkin tupaa muistuttaa Maa aikojen alussa -piirrettyjen maisemia. |
Tuvalle saavuttaessa aurinko paistoi ja taas harmittelin sitä, että olin varannut tuvan. Sain kuitenkin mukavan peränurkkapedin, joten omaa rauhaa löytyi. Jos tästä tuvasta varaa majoituksen, kannattaa ehdottomasti olla ajoissa paikalla. Tarjolla on tuplapetejä käytävällä sekä kerrossänkyjä, joiden yläpedille pääseminen vaatii mahdottomia käsivoimia ja akrobatiaa.
 |
| Þorsmörkin tupa. Minun petini sijaitsi yläkerran päätyikkunastavasemmalle. |
Illalla olisin halunnut kavuta Valhnukúrin huipulle. Aika ei kuitenkaan riittänyt suihkun ja ruuanlaiton jälkeen. Tein sen sijaan pienen kävelylenkin tuvan ympäristössä.
