Abisko-Nikkaluokta, menomatka ja 1. vaelluspäivä

Ehdin köllötellä yöjunassa kolmisen tuntia ennen kuin saavuimme Tampereelle ja A hyppäsi kyytiin. Ilta meni nopeasti jutellessa, yö hiukan katkonaisesti ja kuuden jälkeen aamulla seisoimme jo sateessa autiolla Tornion juna-asemalla. Kävelimme Rajalla-ostoskeskukselle, mutta jouduimme odottelemaan katoksen alla sateen suojassa sen aukeamista. Meillä oli hyvin aikaa käydä aamukahveilla ja lounasostoksilla, sillä bussi Kiirunaan lähti vasta 10:40 (eli 11:40 Suomen aikaa).

Bussimatka, vaikka kestikin lähes 6 tuntia, meni lopulta joutuisasti. Kiirunassa kävimme ensin viemässä tavarat hotellille, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan illalliselle sekä tekemään viime hetken ostoksia apteekkiin ja ruokakauppaan.

Harmillinen takapakki oli se, että hotellin respa ei ole riittävän aikaisin aamusta auki. Niinpä jouduimme viemään kassimme säilytykseen jo ennen nukkumaan menoa. Aamupala onnistui kuitenkin saada paperipussissa mukaan ja se oli yllättävänkin runsas.

Abisko - Šiellajohkan ranta, n. 18 km / 5:30 h

Bussi Abiskoon lähti jo klo 7:00. Matkalla oli hienoja maisemia, mutta väkisinkin välillä torkahti. A nukkui suosiolla melkein koko reilun tunnin kestävän matkan.

Abiskossa menimme ensin tunturiasemalle etsimään A:lle kahvikupposta sekä käväisemään vessassa. Paikka kuhisi ihmisiä, oletettavasti sinä päivänä päättyvän Fjällräven classic -tapahtuman vuoksi. Löysimme kuitenkin istumapaikan ja söimme aamiaisemme ja A:kin sai kahvinsa.

Reitin lähtöpiste oli hiukan hakusessa, kunnes tajusimme, että se alkaa koivuista rakennetun käytävän kautta. Heti pääsimme ihastelemaan Abiskon kanjonin kauniin turkoosina kuohuvaa vettä. Seuraavaksi seikkailimme taas kahden yhteensattuman vuoksi. Ensinnä A oli lukenut, että reitti on merkattu punaisilla pisteillä. Toiseksi alitettuamme valtatien osoittivat Fjällräven classic -nauhat samaan suuntaan kuin punaiset pisteet. Päädyimme väärälle puolelle jokea, kunnes huomasimme, että meidän varmaan pitäisikin olla tuolla toisella puolella. Reilun kilometrin harharetki siitä tuli. Mutta hyvä, että nämä minulle ilmeisestikin pakolliset harhailut oli heti aluksi hoidettu pois alta. Varoituksen sana siis - reitti on merkattu punaisilla palloilla, mutta ne on perinteisesti maalattuina kiviin ja puihin. Abiskon ympäristössä on muita reittejä, jotka on merkitty kyltein ja niistä yhdessä oli myös punaisia palloja.

Matka jatkui oikealla puolella jokea (eli kulkusuuntaamme nähden joen vasemmalla puolen). Vastaan tuli jatkuvasti Fjällräven classicin osallistujia, mutta tilanne rauhoittui, mitä pidemmälle päivä eteni. Lounastauon pidimme joen varressa ja samalla täytimme myös vesipullot.

Koko ensimmäinen päivä kuljettiin pääosin koivikossa. Mukavaa vaihtelua tuli, kun saavuimme Ábeskojávrin rantaan.

Peilityyni Ábeskojávri

Abiskojauren tuvalle erkanee pistospolku reitiltä. Pohdimme vaihtoehtojamme risteyksessä. Aurinko paistoi mukavasti ja kello oli vasta puoli neljän kieppeillä. Päätimme käydä tuvalla piipahtamassa ja jatkaa sitten matkaa.

Abiskon kansallispuiston alueella ei saa leiriytyä kuin merkityillä paikoilla, joten tähtäsimme ensimmäiseen vesipaikkaan rajan ulkopuolella. Noin tunnin kuluttua saavuimmekin kirkkaana kuohuvan joen varteen. Paikalle oli jo leiriytynyt muitakin, ja paikka on ilmeisesti niin suosittu, että siellä oli huussikin laitettu. Onneksemme leiriydyimme tähän, sillä kuten seuraavana päivänä saimme todeta, oli seuraavaan vesipaikkaan varsin pitkä matka.

Ensimmäinen yritys teltan pystytyksestä.

Löysimme koivikosta kolon, johon teltta juuri ja juuri sopi. Kokoamisen kanssa oli vähän harjoittelemista, koska A oli koonnut sen vain kerran ja vain osittain sisätiloissa. Saimme sen kuitenkin pystyyn. Illallisenkin saimme lopulta porisemaan, kun olin yrittänyt keitellä vettä pelkällä kaasulla.

Joen rannalla kelpasi keitellä illallista.

Menimme jo ennen kahdeksaa nukkumaan, sillä ensimmäinen vaelluspäivä oli vaatinut veronsa.