Koska edellisen päivän vesiputoukset Fimmvörðuhálsin varrella ja yöpyminen Skógafossin juurella eivät tietenkään olleet vielä tarpeeksi, vietin lopuksi vielä rennomman "vesiputouspäivän", joka ei ollut enää varsinainen vaelluspäivä.
Aamulla heräilin jo seitsemän jälkeen, vaikka nyt olisi ollut lupa nukkua pidempään. Oli ihana käydä aamupesulla, kun hanasta tuli pitkästä aikaa taas lämmintä vettä (vaikka olikin mädän kananmunan hajuista). Peilistä pilkisti punanenäinen naama - edellisenä päivänä aurinkorasva olisi ollut tarpeen.
Rauhallinen aamu Skógafossin juurella. |
Ennen bussin lähtöä (klo 14:30) minulla oli vielä hyvin aikaa käydä etsimässä Kvernufossia. Plan A oli käydä Kvernufossilla ja jos aikaa riittää, tutustua Skogarin museoon. Karttasovelluksesta huolimatta polun pää Kvernufossille oli hankala löytää, joten kävin kysymässä ohjeita museon lipunmyynnistä ja ostin samalla lipun museoon (kun en muutoin kehdannut kysyä).
Kiertelin ensin museon päärakennuksen, jossa oli erilaisia arjen tavaroita ja käsitöitä sekä pieni luonnonhistoriallinen nurkkaus. Pihamaalla oli erilaisia rakennuksia, joista ainakin osa oli alkuperäisiä ja paikalle siirrettyjä.
30 metriä korkea Kvernufoss. |
Palatessani leirintäalueelle Skógafoss suorastaan kuhisi väkeä ja pihassa oli useita busseja. Pakkasin teltan rauhakseen ja ehdin vielä kuvata Skógafossia sateenkaaren kanssa.
Skógafoss ja sateenkaari. Heinikon lomassa näkyy väkeä, mutta hyvällä kuvakulmalla sain heidät melkein piiloon. |
Bussimatka Seljalandsfossille vei vain puolisen tuntia ja maisemia katsellessa sain todeta, ettei se Islanti ole vielä kokonaan nähty.
Seljalandsfoss |
Seljalandfoss toiselta suunnalta. Taivas alkaa pilvistyä. |
Kun raosta pääsi kallion sisään, sai tukevaa jalkojen alle. Korkealta putoava vesi ja ainoastaan yläpuolelta tuleva valo tekivät tunnelman jotenkin kirkkomaiseksi - oikea luonnon kirkko!
Minä Gljúfrabúin juurella. Kuvan otti ystävällinen aasialaispariskunta vastavuoroisesti. Kameran vedenpitävä suojapussukka oli tarpeen! |
Gljúfrabui hiukan kauempaa. Nähtävissä halkeama, josta putoukselle kuljetaan. |
Aurinkokin pilkahti noin kymmeneksi sekunniksi. Onneksi oli kamera valmiina ja sijainti sopiva. |
Pääsin myös hetkenmatkaa kunnon monsteri bussin kyytiin, sillä kyseinen linja tuli Þórsmörkistä, ja siellä joen ylitykseen tarvitaan järeämpää kalustoa. Pian kuitenkin vaihdoimme tavalliseen bussiin ja huomasin, että kyydissä oli myös portugalilaismies, joka meni kanssani samalla bussilla Landmannalaugariin. Loppumatka Reykjavíkiin menikin rattoisasti kokemuksia jakaessa.
Olin Reykjavíkin leirintäalueella vasta hiukan ennen kymmentä, sillä bussi oli myöhässä. Saatuani teltan pystyyn, kävi pikaisesti suihkussa ja koitin pakkailla tavaroita valmiiksi mahdollisimman hyvin. Herätys oli puoli viiden aikaan ja aamu tuntui todella kylmältä, vaikka oli +5°C. Kosteutta oli kuitenkin paljon ja ulkoteltta oli märkä niin ulko- kuin sisäpinnalta. Lentokenttäbussi nouti minut leirintäalueelta. Lentokentällä ehdin vielä tehdä yhden parhaista ostoksistani: Freyja Djúpur -nimisiä suklaapäällysteisiä lakritsipalloja, joissa oli kunnon salmiakkijauhetta päällä. Päästyäni lentokoneeseen olin melkein saman tien unessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti