Kolmen valtakunnan rajapyykki

Saanan huiputuksen jälkeisenä päivänä lähdimme patikoimaan kolmen valtakunnan rajapyykille Mallan luonnonpuistoon. Matkaa edestakaisin kertyy 22 km. Edellisestä päivästä en selvästikään oppinut mitään, sillä ajattelin taas: "helppo ja nopea reissu! Hitaalla juoksulenkillä 22 km menee alle kolmessa tunnissa, joten eiköhän tämä patikointi mene neljässä tunnissa!" Pakkasin evääksi mukaan yhden sämpylän ja vettä. Reissuun meni 7 tuntia.

Reitti alkoi taas kivikkoisessa koivikossa, mutta kohosi pian hyväkulkuiselle paljakalle. On siinä vain jotain niin upeaa, kun näkee kaukaisuuteen pehmeästi kumpuilevaan maastoon! Kaukaisuudessa näkyi myös polku, ja mietimme kulkeeko reittimme siellä, ja niinhän se kulki.

Reitin korkein kohta (noin 4 km:n kohdalla) on Iso-Mallan ja Penikka-Mallan välissä. Tämän jälkeen polku jatkuu kivikkoisena ja ylitetään myös muutama rakkakivikko. Ensimmäisessä rakkakivikossa kivet oli aseteltu niin, että niitä pitkin oli helppo kulkea. Kukahan lie jaksanut käännellä?

Polku rakkakivikossa!

Noin 5 km:n kohdilla on Kitsijoen putous. Menomatkalla kiirehdimme sen ohi ja vasta paluumatkalla jäimme valokuvailemaan ihastelemaan sitä tarkemmin. Kuvissa putouksen huima korkeus ei pääse oikeuksiinsa.

Kitsiputous.

Kitsiputouksen jälkeen polku jatkui Iso-Mallan rinnettä pitkin ja oli paikoin hyvin kostea, sillä valumavedet olivat valinneet sen reitikseen. Kukkia löytyi parhaiten juuri tällä välillä.

Iso-Mallan kivikkoisen rinteen jälkeen kuljettiin jälleen kilometrin verran hyväkulkuista paljakkaa. Siellä tuli eteen myös puron ylitys, mikä onnistui kuivin jaloin kiveltä kivelle loikkimalla.

Kirkasvetinen puro ylitettävänä.

Loppumatkasta, viimeiset 2,5 km, laskeuduttiin koivikon halki soiselle alueelle, jossa polku seurasi poroaidan vierustaa rajapyykille asti. Rajapyykillä tehtiin tietenkin Suomi-Ruotsi-Norja -pikakierros.

Meille sattui todella upea sää, ja näkymät Norjan vuorille olivat huikaisevan kauniit. Kelpasi syödä se ainokainen eväsleipä näissä maisemissa.

Kolmen valtakunnan rajapyykki.

Paluumatka kulki samoja polkuja. Muita kulkijoita oli näin iltasella huomattavasti vähemmän kuin tulomatkalla.

Paluumatkalla. Vasemmalla Iso-Malla, keskellä kaukaisuudessa Saana ja oikealla siintää Kilpisjärvi.

Reitin korkeimmalla kohdalla tuli vastaan pilviseinämä. Pilven alareuna roikkui niin alhaalla, että kauaksi ei enää nähnyt. Toisella puolen oli edelleen kirkasta ja aurinkoista! Polku laskeutui tämän tasanteen jälkeen sen verran alemmas, ettei pilvellä ollut vaikutusta näkyvyyteen.

Kuva lähes samasta kohtaa meno- ja paluumatkalla. Sää voi vaikuttaa näkyvyyteen merkittävästi!

Kyllä kelpasi poronkäristys tämän reissun jälkeen!

Mitä erikoista?

Mallan luonnonpuistossa ei saa kulkea polkujen ulkopuolella lumettomaan aikaan.

Purossa oli kuulemma hyvää vettä. Kirkasta se ainakin oli, mutta en uskaltanut itse juoda sitä. Vasta myöhemmin muistin kevään norovirusepidemian alueella. Siitä vedestä ei kuitenkaan onneksi sairastuttu.

Muita reittivaihtoehtoja

Kolmen valtakunnan rajapyykille pääsee myös Malla-laivalla. Laivalta on käveltävä vielä 3 km rajapyykille (yhteensä 6 km kävelyä). On mahdollista myös palata Mallan luonnonpuiston halki, jolloin käveltävää tulee yhteensä 14 km. 

Pikku-Mallan huipulle on noin 1 km pistopolku. Jos käväisee siellä erikseen, kertyy matkaa noin 7 km. Meitä hiukan houkutti koukata Pikku-Mallalle, mutta siinä vaiheessa meille oli jo selvinnyt, että reissu tulee joka tapauksessa kestämään odotettua kauemmin. Ensi kerralla sitten!

Mitä opin?

Maastossa kulkeminen on hidasta, vaikka nousua ei paljoa olisikaan. Ehkä näistä kahdesta kerrasta oppii! Aikaa täytyy varata myös valokuvaamiseen ja maisemien ihasteluun, sekä juoma- ja evästaukoihin. Evästaukoon kuluu helposti ainakin vartti.