Saanan huiputus

Saanan huipulle on matkaa 4 km Retkeilykeskukselta. Yhteensä matkaa kertyy 8 km, siis helppo ja nopea reissu. Ehei! Matkaan meni lähes 4 tuntia. Olimme hiukan yllättyneitä reitin vaativuudesta, mutta siitä huolimatta kanssaretkeilijöitä tuli vastaan kaiken ikäisiä ihan pikkulapsista asti.

Saana

Reitin ensimmäinen kilometri kuljetaan koivikossa kivikkoista polkua ja osittain pitkospuita pitkin. Maa oli valkoisenaan Ruohokanukkaa, mutta joukossa oli myös paljon muuta kukkaa. Laskeskelin nähneeni yli kymmenen eri lajia.

Paljakan alkaessa noustaan Luontoon.fi -sivuston mukaan "Suomen pisimpiä portaita pitkin Saanan huipulle". Paitsi että portaiden jälkeen on vielä yli puolet matkasta jäljellä. (Wikipediassakin on kirjoitettu "parikilometrisistä" portaista, vaikka niiden pituus on vain satoja metrejä.).

Saanan portaat lähes kokonaisuudessaan.

Jos kunto tai into ei riitä Saanan huipulle asti, kannattaa kuitenkin kavuta Saanan portaita. Reitin upeimmat maisemat aukeavat mielestäni juuri portailta: Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto ja hauskan muotoinen Pikku-Malla. Portaiden yläpäässä myös Norjan lumihuippuiset vuoret tulevat näkyviin. Portailla on kaksi näköalatasannetta, joiden penkeille voi istahtaa huilaamaan ja ihailemaan maisemia.

Näkymä Mallan luonnonpuistoon Saanan portaiden ylemmältä näköalatasanteelta.

Portaiden jälkeen polku jatkui kivikkoisena, mutta kohtuullisen hyväkulkuisena, ja pääosin nousu oli loivaa. Matka tuntui yllättävän pitkältä, koska oletimme portaiden vievän lähes huipulle asti.

Vihdoinkin Saanan huipulla!

Huippu on lähellä Saanan itäreunaa, joten huipulta oli näkymät erämaan suuntaan. Kirjoitettuamme nimet kirjaan jatkoimme noin 100 m eteenpäin kohti eteläistä reunaa. Siellä istahdimme syömään eväsleivät ja suklaata sekä ihailemaan maisemia Kilpisjärven suuntaan ja vuokramökillemme. Jotenkin Saanan korkeuden ymmärsi vasta silloin, kun ylhäältä katseli pieniä autoja ja mökkejä.

Reitin ala-osissa oli t-paitakelit, mutta ylempänä oli tuulisempaa ja siten myös kylmempi. Vaikka reitti on periaatteessa lyhyt, kannattaa mukaan ottaa vettä, evästä ja jotain lämmintä puettavaa.

Mitä opin?

Maastossa liikkuminen on paljon hitaampaa kuin voisi olettaa. Aikaa kannattaa siis varata aina runsaasti. Mielenkiintoista oli myös se, että alastulo vei lähes yhtä kauan kuin nousu.