Yö oli kuuma, kuten tuvassa yleensäkin. Lämmöstä huolimatta rinkka ja kengät olivat edelleen kosteat.
Liikkeelle pääsimme hyvissä ajoin noin yhdeksän aikaan. Samoihin aikoihin lähti moni muukin, mutta alun ruuhkat tasoittuivat pian, eikä heitä näkynyt enää muutaman tunnin kuluttua.
Sadetta takanapäin. |
Porot kirmaavat rinteillä. |
Päätimme ottaa oikoreitin Singin ohitse, joka lyhentää matkaa noin 3 km. Olin lukenut, että oikoreitillä olisi paljon kavuttavaa, mutta se pätee oikeastaan vain toiseen suuntaan. Nousu oli pitkä, mutta varsin loiva. Alas meno oli huomattavasti jyrkempi.
Maisemallisesti uskon, että oikoreitin ottaminen kannatti. Ylhäältä avautui upeat maisemat tulosuuntaan. Ja eihän siinä auttanut kuin pitää vähän pidempi kuvaus sessio poseerauksineen!
Liddubákti hallitsee maisemaa; seinämä on satoja metrejä korkea, mikä kuvassa *hiukan* litistyy. Tuolla sen juurella jossain on tuleva leiripaikkamme. |
Päivä alkoi jo painaa, joten aloimme katsella sopivaa telttapaikkaa. Se löytyikin pian oikoreitin yhdyttyä jälleen varsinaiselle reitille. Alue oli suosittu leiriytymispaikka; muutama teltta oli jo näkösällä pystyssä ja myöhemmin ilmestyi muutama muukin.
Teltta pystytettiin hiukan kiireellä, sillä horisontissa alkoi näkyä pahaenteisen mustia pilviä. Emme ihan ehtineet telttaan ennen sadetta, joka jäi onneksi lyhyeksi (mutta voimakkaaksi) kuuroksi. Niinpä pääsimme vielä ulos keittämään illallista ja iltakaakaot. Kyllä oli varsin kelvollinen leiripaikka!
Leiripaikka oli varsin viihtyisä! Juomavedet haimme läheisestä purosta, emme kuvan järvestä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti