Islannin vaellus, 2. vaelluspäivä

Hrafntinnusker-Álftavatn, n. 12 km / 5,5 h

Tupien keittiöt "aukeavat" virallisesti kello 7:00, ja siihen asti sain hyvin torkuttua. Aamupesun jälkeen keittiössä oli jo ruuhkaa ja jouduin jonottamaan pientä kattilaa jonkin aikaa (pieniä/normaalikokoisia kattiloita oli vain kaksi, jättimäisiä vaikka kuinka paljon). Tuvissa lisää-vain-kuuma-vesi-aamupala olisi ollut toimiva, sillä kiehuvan kuumaa vettä olisi saanut suoraan padasta.

Hrafntinnuskerin tuvan vieressäkin maa höyrysi.

Puoli yhdeksän aikaan minä ja edellisenä päivänä tapaamani Mimi olimme kuitenkin valmiita matkaan kuten lähes kaikki muutkin. Jotkut suosittelevat reitin kulkemista toiseen suuntaan ruuhkien välttämiseksi, mutta silloinhan kaikki tulevat vastaan. Sanoisin, että ennemmin kannattaa rytmittää vaeltaminen iltatunneiksi ja kierrellä aamupäivät vielä yöpaikan lähistön nähtävyyksissä. Minua eivät ruuhkat haitanneet yhtään.

Lumisiltoja on varottava. Lumi oli kyllä yllättävän jäistä ja kantavaa.

Maisemat eivät olleetkaan ihan niin karun harmaat kuin miltä ne tuvalta olivat näyttäneet. Alkumatka oli lähes koko ajan pientä ylös-alaspomppimista ja lyhyiden lumipätkien ylittämistä, joka huipentui lumiliukumäkeen ja sen jälkeiseen hiukan isompaan kipuamiseen. Minä luisuttelin lumimäen alas pystyssä, mutta Mimi ja monet muut menivät reilusti pyllymäkeä alas.

Maisema taaksepäin näyttää varsin tasaiselta, mutta oli pientä ylös-alaspoukkoilua. Oikeassa alareunassa lumiliukumäki.

Mäen laelta avautui maisema ryoliittivuorille, joita näki tällä reitillä nyt viimeisen kerran.

Ryoliittivuoria - vielä viimeisen kerran.

Reitti pujotteli korkeampien huippujen välistä. Erikoisuutena oli kauniin keltainen puro (väri johtuu ilmeisesti rautapitoisuudesta).

Jotkin järjestettyjen matkojen ohjelmassa on kapuaminen Háskerðingur-vuorelle (1281 m), jonne pitäisi olla polku jostain tältä väliltä. Mitään selkeää polkua saatikka opastetta en kuitenkaan nähnyt.

Keltaista ja vihreää auringon paisteessa.

Sitten avautuikin jo näkymä Álftavatnin laaksoon, joka vihreydessään oli niin erilainen kuin mitä oli nähnyt siihen saakka. Vaikuttavuutta lisäsivät taustalla siintävät Mýrdalsjökull-jäätikön reunamat. Ennen laaksoon laskeutumista mentiin vielä hiukan ylös ja alas, ylitettiin puro kiveltä kivelle astumalla ja otettiin toisistamme, kuten luulin, klassisia instakuvia selkä kameraan päin katsellen alas laaksoon, mutta niitä kuvia taisi olla instagram täynnä vain joskus silloin pari vuotta sitten.

Karumpien maisemien jälkeen saavutaan vihreään laaksoon. Taustalla häämöttää jäätikön reunat.

Heti laaksoon laskeuduttua tuli eteen puron ylitys. Vesi oli reilun nilkan syvää, eikä varmaa ylityspaikkaa löytynyt. Niinpä riskiharkinnan jälkeen (haluanko kastella kengät ja/tai ottaa riskin nilkan nyrjähdyksestä) päädyin vaihtamaan crocsit jalkaan. Viehän se vähän ylimääräistä aikaa, mutta eipä ainakaan kaduta jälkeenpäin. Muutamat näyttivät pääsevän kiveltä kivelle ihan sujuvasti, mutta suurin osa meni kahlaamalla.

Maisema laaksossa oli täysin erilaista kuin aiemmin. Pehmeän kumpuileva maasto muuttui tasaiseksi, jota rikkoivat teräväpiirteiset huiput. Ruskean sävyt muuttuivat vihreäksi, jonka alta kuulsi musta kuin korostaen vihreän hehkua. Myöskin höyryävät, tuliperäiset alueet katosivat.

Teltta komeissa maisemissa. Iltapäivästä telttoja oli vasta muutamia.

Leirissä oli vielä melko hiljaista kun pääsimme perille. Sää oli varsin tuuleton, joten uskaltauduin leiriytymään tänne (sen sijaan että olisin jatkanut muutaman kilometrin suojaisampaan Hvangiliin). Infossa maksoin telttapaikan ja ostin suihkulipukkeen. Kun teltta oli pystyssä, kävin suihkussa. Viisi minuuttia lämmintä vettä oli ihanaa luksusta ja riitti ihan mainiosti.

Suihkussa käynnin jälkeen alkoi ripotella kevyesti ja torkahdin reiluksi tunniksi asetuttuani pitkälleen. Herättyäni puin sadevaatteet päälle huomatakseni, että sade loppui.

Pihamaalla tapasin Mimin, joka yöpyy tuvassa (kuten kaikki yöt). Kysyimme tupavahdilta vinkkejä illan retkelle, mutta vastaus oli epämääräinen "minne tahansa huipulle voi kiivetä". Polkuja ei kuulemma ollut.

Päädyimme kiipeämään Bratthálsin sivuhuipulle, joka oli suoraan tuvalta etelään. Ylhäältä aukesi upeat maisemat järvelle ja ympäristöön. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut kiivetä tuvan pohjoispuolella oleville kukkuloille: reitti jatkuu etelään, joten olisi ollut mahdollisuus nähdä, miltä pohjoisen suunnassa näyttää. Järven pohjoispuolta menee myös reitti Torfahlaup-nimiselle kanjonille, mutta siihen pitää varata aikaa muutamia tunteja.

Álftavatnin tupa ja leirintäalue.

Laskeuduimme alas järven mustahiekkaiselle rannalle. Järven nimi muuten suomentuu Joutsenlammeksi.

Tein illallisen vasta retken jälkeen. Jauhelihanuudelipata maistui hyvin. Illan mittaan noin kolmisenkymmentä telttaa oli ilmestynyt leirintäalueelle, monet todennäköisesti suoraan Landmannalaugarista.

Illalla oli ihan kevyttä tuulenvirettä ja teltta hiukan väreili. Tuli hiukan neuroottinen olo kun kiersin kiristämässä teltan kiinnityksiä, viritin narusta ja kivestä lisätukea teltan pitkälle sivulle ja lisäksi vielä kiristin toisen oviaukon keskeltä maahan kiinni ylimääräisellä tikulla, jottei tuuli pääse painamaan seinää sisäänpäin. Kyllähän ne toistenkin teltat tuulessa heilui ja muutoinkin näkyi muutamia varsin heikon näköisiä virityksiä.

Olin jo tekemässä nukkumaan menoa kun yhtäkkiä teltan pääty kirkastui oudosti. Menin ulos katsomaan ja näin kerrassaan upean auringonlaskun. Pilvet olivat matalalla, mutta aurinko pääsi pilkahtamaan kahden pilven väliin jääneestä raosta.

Komea auringonlasku Álftavatnissa.

Islannin vaellus, Reykjavik ja 1. vaelluspäivä

Reykjavik

Lento Reykjavikiin lähti sen verran aikaisin, että menin taksilla lentokentälle. Yö tuli nukuttua huonosti. Jännitti niin, että ihan oksetti.

Reykjavikiin laskeuduttiin puoli yhdeksän aikaan paikallista aikaa. Nostin käteistä automaatilta ja suuntasin lentokenttäbussille. Varsin topakka nainen oli tarkistamassa lippuja ja Ameriikan mantereelta tulleet näyttivät suorastaan shokeeraantuneilta. Suomalaisena sellaiseen olin kait tottunut. Hän meinasi viedä minulta paluulipun, joka oli printattuna paperin toiselle puolelle. Sain sen kuitenkin takaisin toisin kuin hetkenpäästä tullut suomalainen naisporukka. 

Bussin saavuttua BSÍ-bussiterminaaliin päätin hoitaa kaasuhankinnat heti pois alta viereisellä huoltoasemalla. Mutta eipäs mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Huoltoaseman nettisivuilla mainostettua Primusta ei ollutkaan saatavilla. Campingaz-pöniköissä on kierteetön Easy Clic -systeemi, joka tietääkseni ei toimi trangian kanssa. Lisäksi oli tarjolla jokin toinen merkki, mutta sen yläosa oli sinetöity ja kyljessä lukenut "double valve" sai epäilemään. Päätin jatkaa muualle.

Vein rinkan säilytyslokeroon uimahallille. Olisihan sen heti voinut viedä leirintäalueelle, mutta olisi ollut ikävämpää, jos tavarat olisivat kadonneet ennen reissua. (Tosin leirintäalueellakin on tavaransäilytystä tarjolla). 

Ensimmäisenä suuntasin hakemaan kaasua Iceland camping equipment rentalista, jossa tiesin myytävän kaasua. Hinta oli järkyttävä myös huoltsikan hintoihin verrattuna, mutta ainakin sain oikeanlaisen. Ostosten jälkeen jatkoin rantaa pitkin tutustumaan Harpaan, sieltä edelleen kaupungintalon lähettyville katselemaan lammessa uiskentelevia lintuja ja lopulta Hallgrímskirkjan juurella olevaan Loki-kahvilaan lounaalle. Sitä paikkaa tulikin kehuttua yhdelle jos toiselle: todella älyttömän herkullinen annos.

Loki-kahvilan Freyja-annos: lohikakkua ruisleipäpohjalla, salaatti ja ruisjäätelöä. Kaikki todella hyvää!

Lounaan jälkeen menin ihailemaan maisemia Hallgímskirkjanin näköalatasanteelle (hissillä pääsee!). Ylhäältäpäin pystyi toteamaan, että keskusta on varsin kompakti, mutta kaupunkialue levittäytyy toiseen suuntaan laajalle.

Reykjavikin keskustaa. Rannassa keskeltä hiukan vasemmalle Harpa.

Kävelin vielä ostoskatu Laugavegurin pohjoispäähän ja sieltä takaisin kohti uimahallia. Matkalla kävin Bonús-ruokakaupassa ostamassa viimeisiä eväitä sekä syötävää illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Lokeron avaaminen aiheutti pientä sydämentykytystä: avauskoodi ei ollutkaan se, mikä kuvittelin laittaneeni. Onneksi tajusin lopulta katsoa kuittia, sillä sieltä löytyi oikea koodi!

Paikallisbussilla pääsi kätevästi leirintäalueelle. Teltta oli pystyssä jo neljän jälkeen paikallista aikaa (seitsemän jälkeen Suomen aikaa) ja olin todella väsynyt. Sain kuitenkin ruuat pakattua, testattua trangian toiminnan uudella kaasupullolla ja vein myös ylimääräisen repun säilytykseen vaelluksen ajaksi. Kävin vielä suihkussa ennen kuin painuin pehkuihin - aikaisin, mutta niin oli aikainen herätyskin seuraavana päivänä edessä.

1. vaelluspäivä Landmannalaugar-Hrafntinnusker, 12km /n. 4,5h

Yö meni niin ja näin: nukkumaan mennessä viereisellä stadionilla oli menossa vielä jalkapallopeli. Leirintäalueellakin äänekkäitä ihmisiä ravasi keskellä yötä. Joku jopa vihelteli kulkiessaan (no, reissun viimeisenä yönä joku ajoi autolla telttojen keskellä kulkevalla hiekkatiellä, vaikka se on yöaikaan kiellettyä).

Kun sain tavarat pakattua, jäi aikaa syödä aamupalaa, joka ei kuitenkaan tahtonut mennä kurkusta alas. Mutta pakko oli syödä. Bussipysäkillä olin hyvissä ajoin. Turhaan huolehdin oikeaan bussiin löytämistä: kuljettajan apulainen tuli ulos huutelemaan matkustajia ja nimikin katsottiin listasta.

Sitten olikin lähes 4,5 h matkustamista, josta loput pari tuntia oli kyllä sellaista höykytystä että! Olin onnellinen siitä, että paluumatkalla pääsee ihan asfaltoitua tietä pitkin. Maisemat olivat kuitenkin upeita, ja olihan se jännää kun bussi ajoi jokien/purojen yli tai pikemminkin läpi. Pariin otteeseen kyllä pelotti, kun mentiin mutkassa jyrkänteen reunalla.

Matkalla Landmannalaugariin tehtiin ylimääräinen nähtävyyspysähdys Hnausapollurilla, joka jäi ainoaksi kraatteriksi, jonka näin / tunnistin kraatteriksi.

Landmannalaugarissa kävin pikaisesti vessassa, lisäsin vaatetta ja ei kun matkaan. Landmannalaugarin pikkuruiseen kuumaan lähteeseen olisi ollut mahdollista mennä uimaan, mutta jätin sen väliin muutamastakin syystä (ilmeisesti ajoittain järvisyyhyä, lähde on pieni ja täynnä väkeä, ja näistä edellämainituista syistä jätin myös uikkarit kotiin).

Pienen jyrkän nousun jälkeen oli pitkään tasaista, kun kuljettiin laavakentän halki. Ryoliittivuoret olivat kyllä todella kauniita. Mahtava sääkin sattui olemaan ja vaatetta joutuikin pian ottamaan pois. Tuli heti jes-tunne, mahtavaa että tulin lähteneeksi tänne! Alueella olisi voinut kierrellä enemmänkin, sillä erilaisia reittejä oli paljon Landmannalaugarin ympäristössä, enkä usko että niihin maisemiin kovin nopeasti kyllästyisin.

Ryoliittivuoria. Juuri ja juuri voi kenties nähdä lampaita laiduntamassa tasaisella alueella.

 Tasaisen jälkeen tuli paikoin jyrkkääkin nousua. Maasto alkoi muuttua tuliperäisemmäksi ja höyryä nousi sieltä sun täältä. Vieressä lampaat laidunsivat kaikessa rauhassa. Jotkut kokeilivat kädellä, onko höyry kuumaa, ja olihan se. En itse välttämättä kokeilisi!

Höyryn takaa näkyy laavakenttää, ryoliittivuoria ja tasanko, jossa Landmannalaugar sijaitsee.

 Oli niin mahtavaa ja erilaista, että tuntui ihan epätodelliselta!

Reitti tulee mutkitellen. Vasemman reunan huipulle olisi mennyt polku, mutta paikan päällä se näytti mahdottoman korkealta. Varmaan olisi ollut upeat maisemat!

Ryoliittivuoria, vasemmalla laavakenttää.

Uskomattoman värikkäitä ja myös hauskan muotoisia ryoliittivuoria. Etualalla jotain kuplivaa!

Pikkuhiljaa maisema alkoi muuttua ruskean harmaammaksi ja karummaksi, kun noustiin ylöspäin. Ainoastaan paikoittain maata koristivat myrkynvihreät laikut.

Maisema on karumpaa ja luntakin alkaa olla enemmän ja enemmän, kun noustaan korkeammalle.

Lunta ja höyryävää maata, pieni puro ja myrkynvihreää sammalta.

Lopulta vähäinenkin vihreys loppui ja oli vain harmaata, ruskeaa ja mustaa (ja kiiltäviä mustia kiviä!) Muutamia satoja metrejä joutui tarpomaan lumessa, mikä tuli osittain yllätyksenä. Lumeen tottuneelle se ei välttämättä ollut niin jännittävää.

Tupa tuli esiin yllättäen Laugavegurin korkeimman kohdan (n. 1000 m) takaa. Sää oli edelleen mainio ja tuuleton. Hetken aikaa harmittelin, että olisi teltassakin voinut hyvin yöpyä. Olin varannut Hrafntinnuskerin tuvan, koska siellä on usein huonot sääolot ja lunta voi olla kesälläkin. Lisäksi mukavuuden kannalta ajattelin ensimmäisen yön olevan sopiva tuvassa majoittumiseen. Ja olihan tuvassa helppoa ja lämmintä olla!

Hrafntinnuskerin tupa karuissa maisemissa.

Tuvan infossa sanottiin, että petipaikkani on yläkerrassa: ota patja pinosta ja valitse paikkasi. Lattialla oli jo toistakymmentä patjaa. Onnekseni sain patjani nurkkaan, joten siskonpetiahdistusta ei tullut. Tuvan alakerrassa oli kerrossänkyjä kahdessa huoneessa, mutta niissä nukkui aina kaksi henkilöä per laveri.

Tein samointein iltaruuan, sillä nälkä oli jo melkoinen. Syödessäni tutustuin Taiwanilaiseen Mimiin, jonka kanssa jatkointin matkaa aina Þorsmörkiin saakka.

Ruuan jälkeen kävimme hiukan korkeammalla hakemassa kännykkäkenttää. Mahdollisuuksiahan olisi ollut lähteä vaikkapa jääluolille tai kiivetä viereiselle Söðullin huipulle (1132 m), mutta olin sen verran väsyksissä, että päätin oikaista hetkeksi. Oikaisusta tulikin parin tunnin päiväunet. Hämärän tullessa yhdeksän aikaan heräsin, kävin iltapesulla ja palasin nukkumaan. Siinä vaiheessa taisi kaikki muutkin olla jo nukkumassa. Tuvassa ei ollut valoja, joten sekin varmasti vaikutti aikaiseen nukkumaan menoon.

Vaellus Islannissa - tulen ja jään maassa

Ryoliittivuoria Landmannalaugarissa.

Miksi läksin Islantiin vaeltamaan?

Ensimmäinen vaelluskohteeni, Karhunkierros, oli itsestään selvä valinta. Seuraava kohde, Halti, oli mielessäni jo ennen Karhunkierrokselle lähtöä. Sen sijaan tämä kolmas vaelluskohde pisti mietityttämään pidempään. Syyskuussa matkustin Icelandairilla USAhan ja heidän Islanti-mainostamisensa jäi muhimaan takaraivoon. Talven mittaan Googlettamalla löysin helposti suositun vaellusreitin Laugavegurin ja sille jatkopätkän Fimmvörðuhálsin. Houkutteluista huolimatta en saanut matkaseuraa, joten maaliskuun alussa varasin lennot Reykjavikiin vain itselleni.

Mitä erityisesti jäi mieleen

Ensinnäkin mieleen jäi käsittämättömän upeat maisemat, joille kuvat eivät tee oikeutta. Monta vau-hetkeä oli joka päivä. Varmasti mahtavuuteen vaikutti se, että maisemat olivat niin erilaisia kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Ja sen lisäksi, että maisemat olivat uudenlaisia, niitä oli montaa eri tyyppiä! Joka päivä tuli vastaan jotain uutta.

Näkymä Álftavatn-järvelle. Taustalla siintää Mýrdalsjokull-jäätikön reunamat.

Yksi yllättävimmästä piireteistä oli taustalla siintävät jäätiköt, jotka tuntuivat aivan kuin olevan vyörymäisillään kohti. Ennen reissua näkemissäni kuvissa ne sekoittuvat niin horisonttiin, että en ollut kiinnittänyt siihen huomiota - ennen kuin paikanpäällä ei voinut olla huomaamatta!

Maisemasta löytyi paljon kontrasteja, myös sitä tulta ja jäätä! Oli tasaista kohtia, joista nousi rosoisia huippuja. Toisaalta taas kohtia, joissa maasto suorastaan aaltoili pehmeästi.  Oli vihreää ja mustaa - vehreää ja täysin elotonta.

Myös se huvitti, että näin Pohjanmaan tyttönä ihan joutui hämmästelemään sitä tasaisuutta: kun oli tasaista, niin sitten todellakin oli äärimmäisen tasaista, etenkin rannikolla. Osittain siihen vaikutti se, että tasaisuutta pääsi kuitenkin ihmettelemään korkeammalta, eikä puita käytännössä ollut ollenkaan.

Kun lapissa on kiva bongailla poroja, niin Islannissa puolestaan pääsi bongailemaan lampaita!

Ruokahetki puronvarressa.

Reitti

Laugavegur on noin 54 km pitkä reitti Landmannalaugarista Þórsmörkkiin. Periaatteessa reitti on mahdollista mennä kahdessa kokonaisessa päivässä (tai päivässä juosten), mutta ehdottomasti kannattaa varata enemmän aikaa, ainakin suositusten mukainen 4 päivää, kuten itsekin tein. Itse reitin lisäksi on myös paljon muutakin nähtävää!

Lisää ryoliittivuoria.

Sekä reitin aloitus- että päätepisteet, Landmannalaugar ja Þórsmörk, ovat myös suosittuja päiväretkeilykohteita. Useat samassa bussissa Landmannalaugariin tulleista näyttivätkin olevan ihan vain päiväseltään matkassa (huolimatta noin 8 h bussimatkoista!). Landmannalaugarissa ja Þórsmörkissä on myös mahdollista yöpyä, ja ympäristöissä on useita erilaisia reittejä.

Landmannalaugarin ja Þórsmörkin välissä sijaitsee Hrafntinnuskerin, Álftavatnin, Hvangilin ja Emstrurin (tunnetaan myös nimellä Botnar) tuvat. Hrafntinnusker sijaitsee lähes reitin korkeimmalla pisteellä, ja arvaamattomien sääolojen vuoksi useimmat telttailijat yöpyvät ensimmäisen yön Landmannalaugarissa ja toisena päivänä kulkevat aina Álftavatniin saakka. Álftavatn saattaa olla kuitenkin tuulinen, jolloin suositellaan jatkamaan muutama kilometri "ylimääräiselle" tuvalle Hvangiliin.

Minä yövyin Hrafntinnuskerissa (tuvassa), Álftavatnissa (teltassa), Emstrurissa (teltassa) ja Þórsmörkissä (tuvassa).

Þórsmörkistä on mahdollista jatkaa aina rannikolle Skógariin saakka Fimmvörðuháls-nimisellä reitillä, jonka pituus on 23 km (tai jopa 26 km, kilometreistä annetaan erilaisia tietoja riippuen mistä katsoo). Se on myös mahdollista jakaa kahdelle päivälle, mutta tupa sijaitsee melko loppupäässä reittiä.

Fimmvörðuháls-reitti päättyy komealle Skógafossille.

Reittimerkinnöistä pieni varoituksen sana: välillä Landmannalaugar-Álftavatn sekä suurelta osin Fimmvörðuháls-reitillä reitti on kyllä periaatteessa merkitty ihan hyvin, mutta jos näkyvyys on heikko, on helppo harhautua reitiltä, sillä polku ei kaikin paikoin erotu maastosta. Toinen sana siitä, että kartoissa reitti ei mene joka kohdassa kuten se on maastoon merkattu (etenkin Fimmvörðuháls-reitin keskivaiheilla).

Lisää reiteistä ja tuvista voi lukea www.fi.is/en.

Sää -koska mennä?

Bussit kulkevat kesäkuunlopulta syyskuun alkupuolelle. Käytännössä siis vain heinä- ja elokuu ovat kelvollista vaellusaikaa (pois lukien talvivaellukset). Minä olin reissussa 17.-24.8.2018.

Minulla oli uskomattoman hyvä tuuri säiden suhteen! Lähtöä edeltävällä viikolla oli varoitus kovasta tuulesta: kymmenittäin telttoja oli hajonnut eikä reitillä suositeltu käveltävän. Sama tapahtui paluuta seuraavalla viikolla. Eniten pelkäsin telttani puolesta, joka jo Haltin reissulla oli joutunut kokemaan kovia. Sen kummempia tuulia ei kuitenkaan ollut.

Toinen huolenaiheeni oli lämpötila, joka ennusteiden mukaan olisi 0-10°C paikkeilla, mikä hellekesän jälkeen tuntui jäätävältä. Yöllä lämpötilat tosiaan olivat alle 5°C, mutta päivisin lämpötilat tuntuivat jopa lämpöisiltä. Lämpötilat kuitenkin vaihtelivat joinain päivinä suurestikin.

Sateita oli jonkin verran, mutta ne olivat melko keveitä, eivätkä kestäneet kerrallaan kovin kauaa.

Myös jokien ylitysten kannalta tilanne oli mitä mainioin, sillä vesi oli alle polven korkeuden kaikissa ylityspaikoissa.

Ajankohtaista turvallisuustietoa säistä löytyy esimerkiksi www.safetravel.is/conditions.

Bussimatkat

Reykjavikista pääsee Landmannalaugariin, Þórsmörkiin ja Skógariin useiden eri bussifirmojen kyydissä. Vuokra-autolla ei Landmannalaugariin tai Þórsmörkiin välttämättä kannata lähteä, sillä tiet sisältävät jokien ylityksiä ja neliveto on välttämätön.

Kolme isoa firmaa ajaa säännöllisesti näihin paikkoihin: Sterna travel, Reykjavik Excursions ja Trex. Näiden lisäksi ainakin joitain vuoroja ajavat myös pienemmät firmat sekä paikallisliikenne. Hinnat näillä kolmella isolla ovat likimain samat.

Minä valitsin Sterna travelin, koska se oli ainoa, joka pysähtyy Seljalandsfossilla. Näin sain vaellukseni päätteeksi rentouttavan "vesiputouspäivän".

Tuvat ja leiriytyminen Laugavegurilla

Tuvilla kaikkien saatavilla oleviin mukavuuksiin kuuluvat vesivessat (lukuun ottamatta Hrafntinnuskeria) sekä kylmävesihanat lavuaareineen. Jos ei aio yöpyä tuvassa tai teltassa, veloitetaan näistä fasiliteettimaksu, noin 4 € (500 ISK).

Leiriytyminen kustantaa 17 € (2000 ISK) per henkilö ja edellä mainittujen fasiliteettien lisäksi saa oikeuden pystyttää telttansa tuvan lähistölle. Emstrurissa ja Þórsmörkissä oli telttailijoiden käytössä lisäksi suuri telttakatos pöytineen ja penkkeineen.

Emstrurin tupa koostuu useammasta rakennuksesta. Oikealla vessa/suihku/kylmävesihanarakennus.

Tuvassa yöpyminen maksaa noin 60-75 € (7000-9000 ISK) tuvasta riippuen. Sillä saa petipaikan (patja lattialla tai laverilla, patjan voi joutua myös jakamaan; oli miten oli, tunnelma on erittäin tiivis) sekä käyttöoikeuden keittiöön, jossa kaasuhellat, keittovälineet ja kuumaa vettä saa ottaa isosta padasta. Tupapaikat pitää varata puolisen vuotta etukäteen, jos sellaisen toivoo saavansa.

Lämpöiseen suihkuun viideksi minuutiksi pääsee noin 4 €:lla (500 ISK). Sen voi maksaa myös luottokortilla: tupavahdilta saa koodilappusen, joka suihkukopissa näytetään lukijaan.

Vehreyttä ja jäätikköä Álftavatnin läheisyydessä.

Tullirajoitukset

Näin vaeltajan näkökulmasta oleellinen tullirajoitus koskee ruokaa. Tullin nettisivujen mukaan ruokaa (mukaan lukien karkit) saa tuoda korkeintaan 3 kg (arvoltaan korkeintaan 25 000 ISK eli noin 200 €). Tuotava ruoka ei saa sisältää kypsentämätöntä lihaa, maitoa tai kananmunia (savustus, suolaus tai kuivaus ei riitä).

Hankaluuden toi vaatimus siitä, että pakkausmerkinnät pitäisi olla näkyvissä. Otin kuitenkin pienen riskin ja kuivasin mukaan jauhelihaa ja ananasta, jolloin pakkausmerkintöjä ei siis tietenkään ollut. Jauheliha täytti kuitenkin oleellisilta osilta vaatimukset: se oli paistettu pannulla kypsäksi ja keitetty muutaman minuutin ajan ennen kuivaamista (sillä sai myös hyvin rasvaa pois). Muutoin toin tavarat alkuperäispakkauksissaan ja siirsin ne minigrippeihin Reykjavikissa (sinänsä typerää, että jouduin viemään niin paljon turhaa roskaa Islantiin).

Kustannukset ja raha-asiat

Eihän tämä reissu mitään halpaa lystiä ollut:

Lentoliput: 338 €
Taksi lentokentälle: 60 €
Seutulippu kotiin: 4 €
Lentokenttäbussit (paluumatkalla nouto leirintäalueelta): 57 €
Tavarasäilytys Reykjavikissa: 13 €
Bussi leirintäalueelle: 4 €
Reykjavikin leirintäalue, 2 yötä: 40 €
Tavarasäilytys vaelluksen ajan: 28 €
Bussiliput (hiker's passport ja siirtymä Skógarista Seljalandsfossille): 123 €
Tuvat, 2 yötä: 140 €
Leirintäalueet vaellusreitillä, 2 yötä: 34 €
Leirintäalue Skógarissa: 17 €

Yht. 858 €

Muita kuluja olivat esim. kaasupullo (25 €), kartta (17 €), suihku x2 (8 €), lounas Reykjavikissa (25 €), Hallgrímskirkja (8 €), ruokaostokset ja tuliaiset (24 €), fish & chips Skógarissa (18 €), museo (17€) jne. jne.

Kokonaisuudessaan siis reilu 1000 € vaikka toin lähes kaiken vaelluksella tarvittavan ruuan mukanani.

Nostin käteistä 20 000 ISK, koska aloin pelätä, ettei korttimaksu toimisikaan reitillä. Hyvin näytti toimivan muilla. Mietinkin, että mitä jos olisikin ollut jokin häiriö, ei sieltä oikein poiskaan voi heittää ketään... Käteistä tarvitsin ainoastaan Reykjavikin paikallisbussissa. Monissa paikoissa pyydetään myös vessamaksua, johon saattaa tarvita hiukan käteistä.

Halvimmaksi tuli maksaa kortilla kruunuissa, toiseksi halvinta oli maksaa kortilla euroina ja kalleinta oli käteisellä maksaminen. Erot olivat kuinkin hyvin pieniä.

PUFF! Savuna ilmaan!

Lomastartti Repovedellä

Aloitin kesälomani kahden yön Repoveden reissulla. Se oli mainio idea: vain kahden yön jälkeen tuntui, kuin olisi ollut lomalla jo pidempäänkin. Reitiksi valitsin 26 km:n Kaakkurinkierroksen myötäpäivään kierrettynä.

Matka bussi-juna-juna-bussi -kombinaatiolla vei lähes 6 h ja työviikon väsymys painoi edelleen päälle, niinpä ensimmäisenä päivänä kävelin vain noin 5 km Kuutinkanavalle. Pätkän ensimmäinen "nähtävyys" oli riippusilta, joka oli suljettu yhden kannatinvaijerin petettyä noin viikkoa ennen reissuani. Onnekseni korvaava venekuljetus aloitettiin juuri retkeni ensimmäisenä päivänä, eikä minun tarvinnut kiertää Ketunlossin kautta.

Riippusillalle on käynyt huonosti.

Riippusiltaa tovin ihmeteltyäni kapusin Katajavuorelle, jossa pääsin rauhassa istahtamaan ja ihailemaan maisemia. Taisi aurinkokin hetken verran pilkahtaa muutoin harmaana ja sateisena päivänä.

Reitti jatkui Katajajärven rantoja myötäillen kohti Kuutinkanavaa, jonne jäin myös yöksi; yhtään pidemmälle en olisi jaksanut, vaikka kello ei ollut vielä kuuttakaan. Eipä siinä mitään, sillä Kuutinkanava oli ehkäpä suosikkipaikkani koko reissulla.

Söin sen verran tukevan lounaan, että illalliseksi paistoin vain lättyjä mansikoiden ja lakritsikastikkeen seuraksi. Lätyt eivät paistuneet kunnolla, mutta menivät kuitenkin alas herkullisten lisukkeiden ansiosta.

Kaunis kalliojyrkänne.

Illallisen jälkeen menin katsomaan kummallista katsomoa, joka näkyi leiripaikalle. Myöhemmin kuulin, että siellä järjestetään konsertteja, jossa esiintyjät ovat ponttonilla veden päällä. Katsomosta aukesi upea näkymä osittain sortuneelle kallioseinämälle. Nautiskelin rauhassa maisemasta ja sateesta, venyttelin ja ihmettelin. Aiemmin päässä pyörineet epäilykset koko reissun mielekkyydestä kaikkosivat. Tämän näkymä kertoi, miksi olin tullut. Eikä moisia mietteitä enää myöhemmin tullut mieleen.

Nukkumaan menin jo yhdeksän aikaan, joten aamulla olin virkeänä jo kuuden jälkeen. Kävin pienellä ja virkistävällä aamu-uinnilla ihan vain sen vuoksi, että olin raahannut uimapuvun mukaan. Kahdeksan aikaan leiri oli pakattu, aamiainen syöty ja olin valmis jatkamaan matkaa tihkusateessa.

Seesteinen aamu Kuutinkanavalla.

Päivän urakka alkoikin mukavalla nousulla eilen ihailemani kallion päälle. Reitistä hieman sivussa oleva Mustalamminvuoren näkötorni oli suljettu, joten jätin sen koukkaamatta. Mustalammelle tultuani mietin kyllä että olisiko sittenkin pitänyt - niin komea oli kallioseinämä, että olisi sieltä varmaan johonkin nähnyt.

Mustalammen jälkeen meinasin vahingossa jatkaa suoraan Olhavanvuorelle. Huomasin virheeni nopeasti ja samalla tajusin, että kaikki reitit on merkattu oranssilla pisteellä, ei ainoastaan tämä oranssi Kaakkurinkierros! (Ja onhan se kartassakin kerrottu). Jonkinlainen kartta (luontoon.fi:n esitekartta on riittävä) on hyvä siis olla mukana. Lisäksi halutessaan voi katsoa oikoteitä tai kiertoteitä, sillä reittejä menee ristiin rastiin todella paljon verrattuna esim. Nuuksioon.

Oikaisu ei olisi haitannut, oli nimittäin varmaankin reitin tylsin pätkä tuo Olhavankierros: pari kilometriä metsäautotietä mitä tylsimmässä metsässä, mitä on kaikkialla Suomessa varsin paljon. Myös hyttyset hyökkäsivät siinä määrin, että hyttyssuihke oli kaivettava esiin. Olhavanvuorta lähestyttäessä maisemat kuitenkin taas paranivat ja tein noin 700 m kiepsauksen Kaakkurinkierrokselta poiketen Olhavanvuorelle. Olhavanvuori tarjosi kauniit näkymät ja suun täydellisen mustikoita.

Maisemia Olhavanvuorelta.

Seuraava pidempi pysähdys, lounas tauko, oli Sukeltajanniemessä. Se todellakin oli niemi ja varsin hauskalta vaikuttava paikka. Sopivia telttapaikkoja siellä ei vaan valitettavasti pahemmin näkynyt.

Sukeltajannimeltä Saarijärven kautta Kirnukankaan laavulle oli myös tylsähköä pätkää. Tosin Kirnukankaan ympäristössä alkoi olla jo miellyttäviä kallioalueiden halkomia soita. Itse laavu oli kuitenkin tunnelmaltaan jotenkin outo, enkä viihtynyt siellä kovin kauaa.

Kirnukankaan jälkeen alkoi jalkoja jo painaa, ja harkitsin myös oikaisua Lojukoskelta Kuutinkanavaan myös toiseksi yöksi. Jatkoin kuitenkin rauhallisessa tahdissa matkaa. Vastaan tuli kaunista satumetsää ja välillä myös kivikkoisempia paikkoja. Loppumatka Tervajärven rantoja pitkin alkoi tuntua loppumattoman pitkältä.

Kaunista satumetsää jossain Tervajärven itäpuolella.

Talaksen tulipaikalle saavuttuani kauhistuin ensin: tännekö pitäisi leiriytyä. Ei näkynyt hyviä telttapaikkoja, eikä muutoinkaan ollut kovin viihtyisää. En kuitenkaan jaksanut enää jatkaa Määkijään saakka. Mutta kun tarkemmin katselin ympärilleni, löysin montakin hyvää telttapaikkaa rannasta lähempänä vessaa ja puuvajaa.

Kalliolla järvenrannassa oli mukava viettää iltaa. Aurinkokin tuli vihdoin ja viimein esiin puoli yhdeksän aikaan illalla ja siitä riehaantuneena liottelin hiukset järvessä. Uimaan en uskaltanut mennä, sillä pohjassa lojuvien puiden vuoksi se ei vaikuttanut turvalliselta.

Aurinkoinen ilta Talaksessa.

Talaksessa minulla oli vain tällaisiä pikkukavereita seurana.

Aamulla sain puurooni kerättyä juuri ja juuri kourallisen mustikoita. Noin yhdeksän aikaan lähdin pikkuhiljalleen kohti Lapinsalmea, mutta matka ei todellakaan ollut pitkä.

Kyltti tiesi kertoa, että tämän metsän puut on istutettu suurin piirtein samoihin aikoihin. Varsin identtisiltä näyttävät!

Onnekseni Ketunlossiin osui perhe samaan aikaan. Oli nimittäin yllättävän raskasta vetää lossin köyttä. Yksin olisin varmaan jäänyt puoliväliin matkaa! Lapinsalmella minulla oli vielä muutama tunti ennen bussin tuloa, joten menin riippusillan päähän loikoilemaan ja ottamaan pienet päikkärit. Bussi-juna-juna-bussi yhdistelmällä olin pian taas kotona. Mikä mukava reissu! 

Kun toiset ottaa nokosia, toiset ahertavat.

Halti Highwayn varustelista

Varustelistassa ei Karhunkierroksen jälkeen ole tapahtunut suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset ovat vaellussauvojen mukaan tulo ja "teltta-makuualustahässäkästä" eroon pääseminen.

*:lla merkitty varusteet, joita en vaelluksen aikana tarvinnut/käyttänyt.

Vaatteet (rinkassa painoa 1.8 kg-2.2 kg)

Kengät (850g) Mid-vartiset retkeilykengät, samat kuin Karhunkierroksella. Muutoin erittäin hyvät, mutta kosteassa vesi tuli kengän sisään.
Sukat, merinovillasekoitetta (3x55g) XXL:n parin euron sukat toimivat hyvin myös märkänä. Kahdet vuorottelivat jalassa, kolmannet olivat leirisukkina.
T-paita, merinovillaa (115g)
Fleecetakki (215g) Lemppari fleece, jota ei vaan voinut jättää pois

Pipo (35g) Ohuehko merinovilla pipo. Muuten hyvä, mutta löystyi viikon aikana, jolloin suojasi huonommin korvia.
Housut (380g) Talvijuoksu-/hiihtohousut. Karhunkierroksella olin näillä pääasiassa, mutta nyt sateen vuoksi käytin kuorihousuja ja alla treenitrikoita ja villahousuja. Nämä voisi ehkä vaihtaa ohuempiin, jolloin niitä voisi myös pitää treenitrikoiden ja villahousujen kanssa mukavasti?
Treenitrikoot (180g) Vaihdon thermolegginssit näihin siltä varalta, että olisikin ollut hellettä: olisi yhdet ohuet housut, joilla voisi kulkea julkisesti.
Villahousut (145g) Ohuehkot merinovilla housut.
Kuorihousut (260g)
Kuoritakki (205g)
Pitkähihainen paita, merinovillaa (110g)
Taukotakki (300g) Kevytuntuvatakki
Alusvaatteet (60g+4x20g)
Yöpaita, -housut ja -sukat (yht. 340g) Kaikki merinovillaa. Tällä kertaa vaihdoin merinovillapaidat päittäin niin, että paksumpi toimi yöpaitana ja ohuempi lisäpaitana.
Leirikengät (180g) Crocs-kopiot. Molemmat omissa pakastepusseissa: pohjiin tarttuu likaa (poron kakkaa) ja ne on silloin kivempi laittaa rinkan sisään suojattuna.
Korvaläpät * (10g) Suojaa korvia tuulelta. Olisi tarvinnut, mutta en jaksanut laittaa.
Kaulahuivi (75g) Menee vaihtoon, koristehapsut olivat aina tiellä.
Sormikkaat (25g) Menee vaihtoon, sormet tulivat päistä läpi.
Siivoushanskat (65g) Käytin joinain päivinä sateella: hiostavat. Vaihtoehtoja pitää etsiä.
Hyttyshattu * (50g) Hyttysiä oli vain ensimmäisenä iltana.

Ponnarit + hiuspinnit (5g)

Rannekello (30g) Päädyin tällä kertaa ottamaan mukaan vedenpitävän juoksukellon, mikä oli hyvä valinta sään vuoksi.

Kuivapussit (120g+60g) Toinen ulkovaatteille, toinen muille. Molemmat 8-litraisia, mutta vaikuttavat erikokoisilta. Painavampi toimi päiväreppuna makuualustan kiinnityshihnojen kanssa.

Sateisen sään vuoksi olin enimmäkseen kuorihousu-villahousu-treenitrikoo -yhdistelmässä. Yhdistelmä tuntui antavan enemmän liikkumavapautta kuin talvijuoksuhousut kuorihousujen alla. Lisäksi tuvissa tauoilla oli helppoa, kun pystyi riisumaan kuorihousut ja villahousut kuivumaan, ja oleskella kohtuullisen säädyllisissä treenitrikoissa (myös lämmön vuoksi oli mukavaa riisua vaatetta).

Merinovillapaitojen vaihto päittäin oli hyvä ratkaisu: yöllä tarvitsi enemmän lämpöä.

Fleecetakin sijasta harkitsin tuulenpitävän takin ottamista mukaan. En kuitenkaan malttanut jättää fleeceä pois, ja hyvä niin, sillä sateen vuoksi ei sitä tuulenpitävää takkia olisi tarvinnutkaan (myös kuoritakki pitää hyvin tuulta, mutta ei hengitä yhtä hyvin).

Vyötärölaukku + juomapullo

Vyötärölaukku (100g)
Sadesuoja vyötärölaukulle (10g) Jättikokoisesta minigripistä askarreltu.

Ajokortti, Visa Electron, kotiavain, vähän käteistä * (20g)

Kamera (130g) Digipokkari ja minigrip-pussi

Puhelin (145g) Lisäksi minigrip-pussi suojana

Silmälasinpuhdistusliina (5g)

Minikompassi/lämpömittari (15g) Oli ihan hauska katsella lämpötiloja.
Hätäpilli * (10g)

Lisäksi pakkasin vyötärölaukkuun päivän välipalasuklaat, proteiinipatukan jne. sekä tarvittaessa muutakin.

Tällä kertaa vyötärölaukku oli normaalisti vyötäröllä kiinni, ja kuten Karhunkierroksen jälkeen arvelin: se ei painanut mistään.

Sadesuojana oli iso minigrip, johon olin leikannut reiät hihnoille. Suojasta huolimatta vyötärölaukku kastui litimäräksi. Loppumatkasta pidin sitä kuoritakin alla.

Juomapullo (175g tyhjänä) Litran Nalgenen widemouth

Pussukka juomapullolle (10g)

Kuljetin juomapulloa pussukassa, joka oli kiinnitetty rinkan olkahihnaan. Oli helppo ottaa pullo esille ja juoda. Netistä olin löytänyt vinkin kiinnittää juomapullon alaosa kuminauhalla, niin ettei se pääse heilumaan. Kuminauhalenksulle ei vain löytynyt sopivaa kohtaa, niin että olisin saanut juomapullon pysymään siinä.

Yleiset (rinkassa painoa 7.2 kg)

Vaellussauvat (470g) Black Diamond Trail Pro Womens muovivaihtopäillä (ei kolise kivissä niin paljon kuin karbidipäät).

Rinkka (2.6kg) Haglöfs Sec 65W. Rinkka on tällä kertaa hiukan kevyempi: löysin pohjan salataskusta sadesuojan, joka oli kulkenut ylimääräisenä painona mukana!

Rinkan sadesuoja (155g)

Teltta (2.2kg) Hannah Falcon 2

Makuualusta + kiinnikkeet (485g) Solumuovinen

Makuupussi (1.8kg) Haglöfs Tarius -5 (175 cm) pakattuna muovipussiin (kannatti: rinkka kastui sadesuojasta huolimatta)

Karhunkierroksella makuualusta ja teltta olivat rinkan ulkopuolella painavassa kuivasäkissä. Nyt halusin kyseisestä hässäkästä eroon. Pakkasin teltan rinkan sisään siten, että kangas oli pakattuna kuivasäkkiin ja telttakepit ym. olivat omassa pussukassaan erikseen. Kuivasäkki toimi tuplatehtävässä: leirissä laitoin sinne ruuat, jotka muutoin olivat rinkassa minigripeissä jaettuna aamiaisiin, lounaisiin, illallisiin, juomiin ja herkkuihin. Näin rinkan sai pakattua tiiviimmin.

Makuualustaa puolestaan lyhensin ja kavensin, jotta sadesuoja yltäisi kunnolla sen ylitse. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä pohjasta suoja jäi avoimeksi. Päätin kuitenkin "riskillä" lähteä kyseisellä viritelmällä, ja sitä sai kyllä reissussa katua.

Keittiö (yhteensä 2.3 kg)

Trangia (1.0kg) 25-3 UL/GB suojapussissa

Kaasu (670g + 380g) Iso ja pieni, melkein kaikki jäi käyttämättä.

Tulitikut * (yht. 20g) Kaksi askia pakattuna minigrippiin (sijoitettuna eri puolille rinkkaa).
Sytytin (35g) Painava, mutta kätevä. Ostin, kun pelkäsin etten tuulessa saa tehtyä tulta tulitikuilla, ja arvelin, että sytytin olisi varmempi. En ole kuitenkaan (vielä) testannut miten sytytin toimii tuulessa.

Vesipullo (110g) Pienempi pullo 750ml

Muki (35g)

Spork (10g)

Kauha (25g)

Talouspaperi (45g) Vajaa rulla, muutama pala jäi.

Tiskiharjanpää (25g) Toimi paremmin kuin pesusieni.

Astiapyyhe (15g) Wettex-liinaa

Kosmetiikka (yhteensä 730 g)

Deodorantti (55g)
Hammasharja (20g)
Hammastahna (35g) Minihammastahna (Karhunkierroksen aikaan en löytänyt kaupasta, mutta nyt niitä näkyi kaikkialla)
Pesuaine * (10g) Marseille-saippuaa hiutaleina minigrip-pussissa (entisen rasian sijasta!).
Pyyheliina (40g) Vauvaharsoa (Karhunkierroksen keittiöpyyhe, koska pienempi on riittävä)
Kampa (10g)
Kosteusvoide (40g)
Nenäliinoja * (25g)
Kynsisakset (10g) Toimivat myös muutoin saksina, esimerkiksi korjausteipin ja laastarin leikkaamiseen.
Vanupuikkoja ja -lappuja (5g)
Pieni peili (15g) 
Hyttyskarkote * (95g) erikseen pakattuna
Silmälasinpuhdistusaine (25g)
Henkilökohtainen lääkitys (<5g) Myös D-vitamiini- ja monivitamiinitabletteja
WC-paperia + pussukka (140g) Yksi rulla ja jämät toisesta, kaikki meni.
Käsidesi (105g) WC-pussukassa

Kosteuspyyhkeitä (45g)

Huulirasva (10g)
Kuivapussi (40g)

Ensiapupussi minigripissä (yhteensä 175g)

Särkylääke (10g) 6 kpl Ibusal ja 6 kpl Pamol
Laastaria ja rakkolaastareita (10g) Laastarilevy sekä 2 isoa ja 2 pientä rakkolaastaria
Haavanpuhdistusainetta (20g) Desinfiointiainetta suihkepullossa
Haavavoide * (25g) Basibactia
(Punkki)pinsetit * (20g)
Ideaaliside * (45g)
Immodium * (<5g) 8 kpl
Voltaren-geeli (30g)
Strepsils * (10g) 4 kpl
Allergialääke * (<5g) 4 kpl

Tarvikepussi minigripissä (yhteensä 335g)

Jesari * (15g) Kerittynä kolmionmuotoisen pahvitötsän ympärille.
Hakaneuloja * (<5g) 5 kpl keskikokoisia
Narua 4m * (10g) Kuivausnaruksi, korjailuun ja sitomiseen. Karhunkierroksella oli 8m, mutta neljä metriä riittää varmasti ja on muutoinkin helpompi käsitellä.
Nippusiteitä * (<5g) 3 kpl
Pakastepusseja (5g) 2-litraisia 4kpl. Märissä kengissä eristeenä, mutta menivät nopeasti rikki.
Roskapusseja (15g) 2 kpl. Turhiahan näin isot periaatteessa ovat.
Pikkuroskapusseja (10g) Koirankakkapusseja, mutta osoittautui että osa olikin vahingossa isompia.
Silmälasimeisseli * (5g)
Varavirtalähde + piuhat (130g)
Kameran vara-akku * (15g) Sateen vuoksi tuli kuvattua vähemmän.
Otsalamppu (125g)

Muu tarpeellinen (yhteensä 240g)

Kuivapussi (25g) Ensiapu- ja muille tarvikkeille.
Kuivausliina teltalle (10g) Wettex-liina
Istuinalusta (25g) Käytössä vain ensimmäisenä iltana, kun kokkailin trangialla. Hyödyllisin, kun on tiedossa istumista puupenkeillä ulkona esim. nuotiolla.
Pieniä karabiinikoukkuja (10g) Ripustin märät pyyhkeet ja liinat näillä rinkan ulkopuolelle.

Kartta (40g) Kartta on aina hyvä olla matkassa.
Muistikirja (105g) Luulin ostaneeni kevyemmän, mutta olikin saman painoinen.
Kyniä (25g) Kaksi kuulakärkikynää ja tussi.

Ruoka (5,3 kg)

Ruuasta on erillinen postaus.

Rinkan kokonaispaino

Rinkan kokonaispaino oli siinä 18-19 kg hujakoilla ilman vettä eli hyvin samoissa kuin Karhunkierroksella.

Tein pieniä kevennyksiä, mutta vastaavasti lisäpainoa tuli uusista tavaroista.

Vaatteet 1.8 kg -2.2 kg (noin ennallaan laskentatavasta riippuen)
Yleiset 7.2 kg (keventyi 1 kg, josta puolet pelkästään kuivasäkistä!)
Keittiö 2.3 kg (keventyi 0.2 kg)
Kosmetiikka+EA 0.9 kg (pysyi ennallaan)
Tarvikkeet 0.3 kg (keventyi 0.1 kg)
Muu tarpeellinen 0.2 kg (keventyi 0.1 kg)
Ruoka 5.3 kg (pysyi ennallaan)

Käytännössä jos rinkkaa haluaisi tästä keventää, täytyy tehdä muutoksia osastoissa "yleiset", "keittiö" ja "ruoka" (esim. kevyempi rinkka 0.4-0.9 kg vähennys, vastaava untuvapussi 0.6 kg vähennys, trangiasta 0.4 kg vähennys jne). Ruoka-osastosta jos jättäisi juomajauheen pois, olisi se jo 0.5 kg kevennys alkupainoon.

Mitä muutoksia täytyy tehdä?

Makuupussilakana tulee ensikerralla taas mukaan.

Vedenpitävä vyötärölaukku on toivelistalla. Miksi vyötärölaukku edes pitää olla? Tärkeimpänä tehtävänä varmaankin kameralaukkuna toimiminen. Toisena tavaroiden ja eväiden pitäminen kädenulottuvilla (rinkan laskeminen ja nostaminen on työlästä).

Paremmat, vedenpitävät hanskat tarvitsee sadekelien varalta.

Kengät mahdollisesti. Kirjoitin aiemmin, että oikeat vaelluskengät ovat hankintalistalla, mutta nyt kun olen päässyt pohtimaan asiaa, en olekaan niin varma asiasta. Oikeastaan pidän hiukan rullaavammasta kengästä, ja kuulemani mukaan vaelluskenkien käyttäjien jalat ovat päivän päätteeksi vähintäänkin yhtä väsähtäneet. Ongelmana kengissäni tosin on, että vesi pääsee niihin nyt jostain sisään, ja sen vuoksi joutunen hankkia uudet. Toisaalta kyllä vaelluskenkiäkin kuivateltiin kamiinan edessä ihan yhtälailla.

Pienempiä hankintoja: kevyet soft shell -housut, kaulahuivi, sormikkaat ja mahdollisesti rinkan sadesuoja, joka yltää koko rinkan ylle.

Muita "nice to have" hankintoja: kunnon kuoritakki (toisaalta painaa enemmän ja vie enemmän tilaa), parempi kamera ja pienempään tilavuuteen menevä makuualusta.

Teltta on tällä hetkellä kysymysmerkki. En saanut käsivoimin väännettyä keppejä suoriksi. Teltta on kyllä toimintakunnossa, mutta tuuliseen tai avoimeen paikkaan leiriytyminen epäilyttää. Riippunee siis seuraavasta vaelluskohteesta.

Halti Highwayn menu

Menu oli hyvin samankaltainen kuin Karhunkierroksellakin, ja vanhat suosikit varmasti säilyvät jatkossakin ruokalistalla. Uutena nuudelit toivat kivaa vaihtelua riisille. Myös pussimuusi oli hyvä vaihtoehto: kevyttä ja pakkautuu pieneen tilaan. Urheilujuomajauheen kohtalo jää mietintään, ja naposteltava osastoa on mietittävä uudelleen sipsejä ja suklaata lukuun ottamatta.

Valmisateriat pääsevät jatkossakin mukaan korkeintaan hätäateriaksi.

Aamiainen 7 kpl (yht. 645g)

Neljän viljan puuro (7x40g) reilu desi hiutaleita
Ruokosokeria (65g) Puuron päälle
Aprikooseja ja luumuja (280g)
Nutella (17g) näytepakkaus yhden aamun herkuksi
(Aamiaispussissa myös henk.koht.lääkkeet ja vitamiinit 10g)

Kaksi puuroa jäi syömättä, joista toinen hotelliyön vuoksi. Kuivahedelmiä jäi yli muutamalta aamulta ja sokeria jäi reilusti.

Lounas 6 kpl (yht. 520g)

Kanakeitto + riisi (2x55g) Lämminkuppi-kanakeitto ja pikariisi 1dl
Lohikeitto + riisi (1x55g) Lämminkuppi-lohikeitto ja pikariisi 1dl
Tandoorikeitto + nuudeli (2x80g) Lämminkuppi-tandoorikeitto ja nuudelipakkaus ilman maustepussia (olisi kannattanut murskata nuudelit: mahtuvat pienempään tilaan ja kypsyvät paremmin)
Kylmä pastasalaatti (100g) Spagettia, kuivattua herne-maissia ja majoneesi
Kuivattua kanaa ja possua (95g) Lisukkeeksi lounaille

Kylmän pastasalaatin kanssa kävi moka: tarkoitus oli ostaa Hesestä majoneesi mukaan, mutta se ei ollutkaan huoneenlämmössä säilyvää. Kyseinen lounas jäi syömättä. Lisäksi yksi keittolounas jäi yli (yksi annos jäi yli hotelliyön vuoksi). Kuivalihoja en syönyt oikeastaan ollenkaan.

Tandoori-nuudelikeitto ja kahvi-kaakao.

Illallinen 7 kpl (yht. 680g+145g)

Tonnikalapasta (2x195g) Rakettispagettia (1/3 pussia), kuivattua ananasta ja tonnikalaa pussissa

Pasta bolognese (2x145g) Rakettispagettia (1/3 pussia), kuivattua jauhelihaa ja kuivattua tomaattikastiketta (yrttitomaattimurska, sipuli, porkkanaraaste)

Kana ja muusi (2x95g) Pussimuusi (1,5 ann. eli 1/2 pussia), kastikejauhetta (5-7g eli alle kolmannes 10g pussista), kuivattua kananjauhelihaa

Valmisateria: Real turmat Creamy salmon with pasta (145g)

Kaikki illalliset menivät. Valmisateria ei lopulta ollut kovin kätevä: painossa ei välttämättä voita, mutta pahinta oli sen viemä tilavuus ja hankalanmuotoinen pakkaus verrattuna itse kuivatettuihin ruokiin.

Pasta bolognese oli tällä kertaa varsin herkullinen. Vartinkin liotus riittää, jotta kastike palautuu tomaattiseksi.

Pasta bolognese oli tällä kertaa kunnolla tomaattinen.

Kana ja muusi oli myös herkullista, mutta kuivattu kananjauheliha jännitti hiukan.

Kana ja muusi oli ensimmäisellä yrittämällä hiukan vetistä.

Juomat (yht. 1000 g)

Urheilujuomajauhe (500g)

Kaakao (7kpl, yht. 305g) O'boyta ja maitojauhetta

Kahvi-kaakao (7kpl, yht. 175g) Pirkka choco cappuccino

Finrexin (3kpl, yht. 20g)

Urheilujuomajauhetta en käyttänytkään ollenkaan (siinä olikin sitten puoli kiloa turhaa kannettavaa). Myöskään Finrexiniä en juonut. Hotelliyön vuoksi yksi kaakao ja yksi kahvi-kaakao jäivät myös yli.

Herkut ja välipalat (yht. 1770 g)

Suklaa (4 levyä, yht. 810g) Puoli levyä per vrk

Pieni sipsipussi (2kpl, yht. 210g)

Proteiinipatukat (8 kpl, yht. 365g) Erilaisia

Vaahtokarkkeja (30g)

Kiisselit (3kpl, yht. 90g) Lämminkuppikiisseleitä

Keksejä (115g)

TUC-keksejä (40g)

Hedelmäpatukat (110g) Muumi kuivahedelmäpatukoita

Suklaasta jäi lauantaille varattu osuus. Sipsejä jäi puolipussillista. Proteiinipatukoita jäi 3, joista yksi jäi syömättä hotelliyön vuoksi. Kiisseleistä söin vain yhden ja hedelmäpatukoista osan. Vaahtokarkit ja kaikki keksit jäivät kokonaan syömättä. Keksit murskaantuivat pahemmin kuin sipsit, eikä syöminen houkutellut.

Yhteenveto

Aamiainen, lounas ja illallinen, yht. 1990g (ennen 2410g)
Juomat, yht. 1000g (ennen 915g)
Muut naposteltavat, yht. 1770g (ennen 2015g)

Kokonaispaino on 4760g eli kevennystä tuli puolisen kiloa, vaikka kyseessä oli Karhunkierrosta hiukan pidempi reissu. Olin yllättynyt siitä, että ruokaa jäi niin paljon yli. Turhaa painoa oli yli kilo! Paino ei silti reissussa tippunut.

Halti Highway, 7. päivä + kotimatka

Saarijärvi-Kilpisjärvi, noin 12 km

Yö meni oikein mukavasti, vaikka lämpötila painui nollaan. Välillä ripotteli, mutta sade alkoi vasta aamulla.

Söin aamupalaksi Real Turmatin lisää-vain-vesi-valmisaterian, jota olin säästellyt sellaiseksi illaksi, kun en jaksaisi keittää mitään. Se oli ensimmäinen pussiretkiateria, jonka eläessäni olen syönyt. Ihan ok makuinen, mutta omatekemät maistuvat paremmalta.

Sain kaiken pakattua vesisateesta huolimatta. Paljoa en välittänyt teltan kastumisesta, sillä hotellilla sen voisi ripustaa kuivamaan. Lähdettäessä veden seassa oli vähän räntääkin. Meitä lähti neljä yhdessä matkaan, mutta pian kaksi kiihdytti vauhtiaan jättäen minut nainen ja koira -parivaljakon seuraan.

Sateista maisemaa ja alareunassa myös märkää polkua.

Koko matkan vettä tuli ihan reippaasti ja tuuli oli ihan älytön. Polkukin oli todella märkä, ja eikä aikaakaan kun kengät olivat läpimärät. Seurassa matka meni kuitenkin ihan mukavasti. Vastaantulijoitakin oli huonosta säästä huolimatta.

Tuuli puhaltaa Tsahkaljärven pintaan vaahtopäitä.

Tsahkaljärveä lähestyttäessä tuuli alkoi tarttua sivulta rinkkaan ja tuntui, että joutui kävelemään ihan kummallisessa asennossa. Minullahan oli tarkoitus olla viimeinen yö teltassa joko Tsahkaljärven tai Saanajärven rannalla, mutta eihän minun telttani olisi tällaisessa tuulessa pärjännyt. Olisi ollut myös pitkä ilta sateessa ja tuulessa kyyhötellessä (vaikka tietenkin Saarijärveltä olisi siinä tapauksessa voinut lähteä myöhemmin).

Hain tavarat Luontotalolta säilytyksestä ja menin puolijuoksua hotellille. Kuivaushuone oli laitettu päälle ja heitin sinne teltan ja kengät. Muut märät tavarat ripustelin hotellin kylppäriin ja loput levittelin tuulettumaan huoneeseen.

Pian pääsikin jo rantasaunaan saunomaan. Olihan se luksusta! Hiukset pesin niin moneen kertaan, etten pysynyt laskuissa mukana. Yritin myös varata aikaa hierojalle, jota mainostettiin hotellin aulassa, mutta kaikkia ajat olivat jo menneet. Käväisin vielä Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä pihvillä ja cokiksella.

Kotimatka

Seuraavana aamuna Saana oli saanut kevyen lumihunnun. Kävin kuvailemassa hotellin pihalla ennen kuin menin aamupalalle.

Saana on saanut lumihunnun.

Pakkasin tavarat ja minulle jäi vielä muutamia tunteja aikaa ennen linja-auton lähtöä. Niinpä lähdin käymään Salmivaaran huipulla. Salmivaaralta aukeaa näkymät Kilpisjärven kylään, Saanalle ja Norjan vuorille. Tuuli oli huipulla todella kova: tuulta vasten kun seisoi, tuntui että nenän sieraimet lepattavat tuulessa.

Maisemia Salmivaaralta Norjan suuntaan.

Salmivaaralta näkyi edellisenä kesänä vuokraamamme mökki ja päätin palata sen ohitse takaisin. Matkalle sattui myös Luontotalo ja niinpä kävin katsomassa siellä esillä olleen näyttelyn. Aikaa oli vielä jäljellä, joten käväisin Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä kuumalla kaakaolla. Matkalla sinne näin ison porolauman. Osa tuli tien ylitse ihan läheltä. Viimeinkin niitä poroja näki lähietäisyydeltä!

Poroja Kilpisjärvellä.

Pääsin linja-auton kyytiin suoraan hotellin pihasta. Matka meni torkahdellessa; olin yllättänyt kuinka väsynyt olin. Asemalla konduktöörit seisoivat junan ulkopuolella ja menin oitis ostamaan paikan makuuvaunuun. Kannatti ehdottomasti! Sain kaiken lisäksi olla hytissä yksin.

Otin päiväunet heti junan lähdettyä, mutta kävin syömässä lihapullat ravintolavaunussa ennen kuin menin yöunille. Aamulla oltiinkin sitten jo Helsingissä.