Halti Highway, 7. päivä + kotimatka

Saarijärvi-Kilpisjärvi, noin 12 km

Yö meni oikein mukavasti, vaikka lämpötila painui nollaan. Välillä ripotteli, mutta sade alkoi vasta aamulla.

Söin aamupalaksi Real Turmatin lisää-vain-vesi-valmisaterian, jota olin säästellyt sellaiseksi illaksi, kun en jaksaisi keittää mitään. Se oli ensimmäinen pussiretkiateria, jonka eläessäni olen syönyt. Ihan ok makuinen, mutta omatekemät maistuvat paremmalta.

Sain kaiken pakattua vesisateesta huolimatta. Paljoa en välittänyt teltan kastumisesta, sillä hotellilla sen voisi ripustaa kuivamaan. Lähdettäessä veden seassa oli vähän räntääkin. Meitä lähti neljä yhdessä matkaan, mutta pian kaksi kiihdytti vauhtiaan jättäen minut nainen ja koira -parivaljakon seuraan.

Sateista maisemaa ja alareunassa myös märkää polkua.

Koko matkan vettä tuli ihan reippaasti ja tuuli oli ihan älytön. Polkukin oli todella märkä, ja eikä aikaakaan kun kengät olivat läpimärät. Seurassa matka meni kuitenkin ihan mukavasti. Vastaantulijoitakin oli huonosta säästä huolimatta.

Tuuli puhaltaa Tsahkaljärven pintaan vaahtopäitä.

Tsahkaljärveä lähestyttäessä tuuli alkoi tarttua sivulta rinkkaan ja tuntui, että joutui kävelemään ihan kummallisessa asennossa. Minullahan oli tarkoitus olla viimeinen yö teltassa joko Tsahkaljärven tai Saanajärven rannalla, mutta eihän minun telttani olisi tällaisessa tuulessa pärjännyt. Olisi ollut myös pitkä ilta sateessa ja tuulessa kyyhötellessä (vaikka tietenkin Saarijärveltä olisi siinä tapauksessa voinut lähteä myöhemmin).

Hain tavarat Luontotalolta säilytyksestä ja menin puolijuoksua hotellille. Kuivaushuone oli laitettu päälle ja heitin sinne teltan ja kengät. Muut märät tavarat ripustelin hotellin kylppäriin ja loput levittelin tuulettumaan huoneeseen.

Pian pääsikin jo rantasaunaan saunomaan. Olihan se luksusta! Hiukset pesin niin moneen kertaan, etten pysynyt laskuissa mukana. Yritin myös varata aikaa hierojalle, jota mainostettiin hotellin aulassa, mutta kaikkia ajat olivat jo menneet. Käväisin vielä Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä pihvillä ja cokiksella.

Kotimatka

Seuraavana aamuna Saana oli saanut kevyen lumihunnun. Kävin kuvailemassa hotellin pihalla ennen kuin menin aamupalalle.

Saana on saanut lumihunnun.

Pakkasin tavarat ja minulle jäi vielä muutamia tunteja aikaa ennen linja-auton lähtöä. Niinpä lähdin käymään Salmivaaran huipulla. Salmivaaralta aukeaa näkymät Kilpisjärven kylään, Saanalle ja Norjan vuorille. Tuuli oli huipulla todella kova: tuulta vasten kun seisoi, tuntui että nenän sieraimet lepattavat tuulessa.

Maisemia Salmivaaralta Norjan suuntaan.

Salmivaaralta näkyi edellisenä kesänä vuokraamamme mökki ja päätin palata sen ohitse takaisin. Matkalle sattui myös Luontotalo ja niinpä kävin katsomassa siellä esillä olleen näyttelyn. Aikaa oli vielä jäljellä, joten käväisin Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä kuumalla kaakaolla. Matkalla sinne näin ison porolauman. Osa tuli tien ylitse ihan läheltä. Viimeinkin niitä poroja näki lähietäisyydeltä!

Poroja Kilpisjärvellä.

Pääsin linja-auton kyytiin suoraan hotellin pihasta. Matka meni torkahdellessa; olin yllättänyt kuinka väsynyt olin. Asemalla konduktöörit seisoivat junan ulkopuolella ja menin oitis ostamaan paikan makuuvaunuun. Kannatti ehdottomasti! Sain kaiken lisäksi olla hytissä yksin.

Otin päiväunet heti junan lähdettyä, mutta kävin syömässä lihapullat ravintolavaunussa ennen kuin menin yöunille. Aamulla oltiinkin sitten jo Helsingissä.