Halti Highway takana!

Reissusta on selviydytty hengissä! Kirjoitan päiväkohtaiset matkakertomukset myöhemmin, mutta tässä ensin yleisiä asioita reissusta.

Saivaara kohoaa sateisessa maisemassa.

Reitti

Tämän reissun tulen muistamaan vähän väliä muuttuneista suunnitelmista. Alkuperäinen suunnitelma oli:
1. päivä (iltapäivä) Luontotalo-Saarijärvi
2. päivä Saarijärvi-Meekonjärvi
3. päivä Meekonjärvi-Haltin tupa
4. päivä Haltilla käynti-Pihtsusjärvi
5. päivä Pihtsusjärvi-Meekonjärvi + mahdollisesti Saivaaralla käynti
6. päivä Meekonjärvi-Saarijärvi
7. päivä Saarijärvi-Saanajärvi
8. päivä (aamupäivä) Saanajärvi-Luontotalo

Reitti kartalla (kartta: https://www.retkikartta.fi/)

Toteutunut vaellus (jonka syistä enemmän matkakertomuksessa):
1. päivä (iltapäivä) Luontotalo-Saarijärvi (n.12 km / 6 h)
2. päivä Saarijärvi-Kuonarjoki (n. 9 km / 5 h)
3. päivä Kuonarjoki-Meekonjärvi + Saivaaralla käynti (n. 10 km / 3 h + n. 6 km / 2 h)
4. päivä Meekonjärvi-Haltilla käynti-Haltin tupa (n. 25 km / 11 h)
5. päivä Haltin tupa-Meekonjärvi (n. 21 km pikku lisälenkillä / 8 h)
6. päivä Meekonjärvi-Saarijärvi (n. 19 km / 8 h)
7. päivä Saarijärvi-Kilpisjärvi (hotelli) (n. 12 km / 6 h)
8. päivä (aamupäivä) -

(Kilometrit ovat summittaisia, vaihtelevat lähteestä riippuen)

Reitti oli alkuperäisen suunnitelman mukainen, mutta päiväkohtainen jaottelu meni uusiksi siten, että alkuun tein aiottua lyhyempiä välejä.

Reittisuunnittelun avuksi:
- Kuonarjoki-Meekonjärvi väli on reitin ehdottomasti helpoin ja siten nopein väli
- Todella monet tekivät Haltille päiväretken Pihtsusjärveltä käsin, kesto peruskuntoisilta n. 8h päivärepun kanssa
- Haltin tuvalla ei kannata käydä ellei ole pakko (koko matka reitin varrelta on todella huonokulkuista rakkaa)
- Jos haluaa käväistä Saivaaralla Meekonjärven tuvalta käsin, kannattaa palata Kalottireittiä pitkin paljakalle ja suunnistaa sieltä Saivaaran juurelle: huomattavasti helppokulkuisempaa! Juurelta menee selkeä polku Saivaaran itäpäähän (eli kauimmaiseen päähän) ja sieltä edelleen ylös. Retken kesto 2-3 h.
- Telttapaikkoja tuvilta kyllä löytyy lukuun ottamatta Haltin uutta tupaa, jonka piha on rakkaa (vanhalta tuvalta saattaa löytyä muutama paikka). Erityisen hyvin telttapaikkoja oli Meekonjärvellä.
- Reittivaihtoehtoja on lukuisia, lopulta vain harvat kulkivat Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi -reitin. Reitin voi helposti muokata käytettävissä olevan ajan, taitojen (merkityllä reitillä vs. muualla), kukkaron (vesitasolla voi matkata toiseen suuntaan, näitäkin oli pari seuruetta) ja mieltymysten mukaan.

Reitin vaativuus

Reitti on fyysisesti suurimmalta osin kohtuullinen. Paikoin reitti on kosteaa ja erittäin kivikkoista, välillä taas ylitetään rakkakenttiä. Toisaalta on myös nopeakulkuisia kohtia. Jyrkkiä nousuja ei oikeastaan edes ole lukuun ottamatta Saivaaralle kapuamista.

Haltille kapuaminenkin oli lopulta yllättävänkin helppoa. Etukäteen mielessä olivat pyörineet suurin piirtein eteläisen Saksan Alppien rinteet. Loppujen lopuksi (jälkikäteen korkeuskäyristä tarkistin), hieman yllättäen, Haltin juurelta huipulle on vähemmän kavuttavaa kuin Retkeilykeskukselta Saanan huipulle: huipun korkeus mitataan merenpinnasta, ei sen juuresta.

Henkisesti reitti oli minulle kuitenkin huomattavasti haastavampi kuin Karhunkierros. Ehkä siihen vaikuttivat sääolot, kun luonto heti ensimmäisenä yönä päätti näyttää voimansa. Tai ehkä se, että reitti on eristyksissä ja todella kaukana avusta (vaikkakin reitillä oli enemmän väkeä kuin Karhunkierroksella, tuvilla oli helikopterien laskeutumisalueet ja vesitasotkin sinne jatkuvasti lentelivät). Kenties sitä tunsi itsensä vain jotenkin pieneksi ja avuttomaksi.

Toinen haaste oli purojen ylitykset. Purot olivat leveämpiä ja niitä oli paljon enemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Ylitys sai aina adrenaliinivyöryn aikaiseksi (alkuun enemmän kuin lopuksi). Näin jälkikäteen ajatellen tosin ihmettelen, miksi ylitykset olivat niin jännittäviä, sillä ainoa pelko/riski oli kenkien kastuminen: yleensä vesi ulottui ehkä nilkkoihin asti. "Pahin" ylitys oli Pihtsusjärven tuvan lähellä, jossa vesi ulottui jopa puoleen sääreen.

Vaativin ylityskohta lähellä Pihtsusjärven tupaa. Vettä oli noin puoleen sääreen. Taustalla saattaa nähdä huteran siltarakennelman, jota en uskaltanut käyttää.

Näin jälkikäteen on tullut lueskeltua myös muiden matkakertomuksia samalta ajanjaksolta, ja olen huomannut, että myös muut olivat kokeneet vaelluksen sääolosuhteiden vuoksi haastavaksi. En siis ollut ainoa. Kaikkeen mahdolliseen säähän tuleekin Käsivarren alueella varautua, sen opin nyt.

Mitä reitin varrelta löytyy?

Upeita maisemia. Minulle kohokohdat olivat Meekon laaksoon saapuminen Kuonarjoelta päin sekä Pihtsusköngäs.

Meekonpahta ja silta Bierfejohkan yli.

Kiviä. Niitä on joka paikassa, aivan erityisesti Haltilla.

Ylärivi: Röpelöistä (ja erikoista) kiven pintaa läheltä ja kauempaa, sekä puulta näyttävä kiven murikka.
Alarivi: valkoista ja vaaleanpunaista kiveä sekä toffeelta näyttävä kivi.

Poroja. Tosin minun kohdallani ne pysyttelivät (erittäin) turvallisen välimatkan päässä. Hyvällä onnella voi päästä lähemmäs. (Onneksi sentään Kilpisjärvellä pääsi katselemaan söpöjä poroja lähietäisyydeltä. Kuulin, että Kilpisjärvellä kulkevat porot olisivat puolikesyjä: niitä ruokitaan paikanpäällä, jotta turistit pääsevät näkemään poroja.)

Poro tarkkailee kulkuani kauempaa.

Vinkkejä

- Jos haluat viestiä kännykällä ulkomaailmaan, laita viestiin päivä ja kellonaika tiedoksi vastaanottajalle ja odottele rauhassa, että se menee läpi. Saarijärvellä kenttä oli vielä moitteeton, Kuonarjoella viestit menivät läpi muutamassa tunnissa, mutta Meekonjärvellä ei ollenkaan (Saivaaralta menivät parinkymmenen minuutin viiveellä). Seuraavaksi viestit menivät läpi vasta lähellä Haltin huippua. Paluumatkalla on mennyt viesti läpi Meekonjärvi-Kuonarjoki välillä.
- Varustaudu sateeseen, mutta aivan erityisesti myös kovaan tuuleen.
- Hanki luotettavat, vedenpitävät kengät (hankintalistalla) tai vaihda vesien ylityksiin suosiolla crocsit, jos et halua kenkien kastuvan.
- Vaellussauvoista on todella paljon apua, esimerkiksi juuri purojen ylityksissä kiveltä kivelle "hyppiessä".

Mietteitä reissun jälkeen

Moni asia meni vähän eritavalla kuin olin ajatellut. Yövyin tuvissa, vaikka sitä ei pitänyt enää Karhunkierroksen tapahtumien jälkeen tehdä (mutta sentään säästyin "siskonpedeiltä", kummallakin tupayöpymisellä sain oman laverin). Trangialla taisin keittää vain kahdesti: tupien kaasuliesi oli helppo ja mukava vaihtoehto huonolla säällä. Muutoinkin reissu tuntui mökkeilyltä, sen verran aikaa tuli vietettyä sisätiloissa. Reitillä oli myös paljon enemmän ihmisiä kuin olin ajatellut. En myöskään kulkenut aina yksin: itseasiassa lähes puolet matkasta taisin kulkea jonkun seurassa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli opettavainen ja vaikeuksista huolimatta (tai ehkä niiden vuoksi?) mahtava seikkailu. Ennen kaikkea pääsin taas kauaksi arkiasioista. On vaelluksella oleminen vaan niin oma maailmansa!

Ensi vuonna pitää ehdottomasti lähteä taas vaellukselle. Toisin kuin Karhunkierroksen jälkeen, seuraava kohde ei ole kuitenkaan vielä selvillä. Vaihteeksi houkuttaisi jokin helpompi kohde, mutta toisaalta Käsivarteen jäi vielä paljon nähtävää.