Halti Highway, 5.päivä

Haltin tupa - Meekonjärven tupa + lisälenkki, noin 21 km

Puoli kuuden aikaan aamulla piti käväistä vessassa ja samalla tuli ihailtua kaunista päivän alkua. Kaikkialla oli niin rauhallisen näköistä. Auringon nousu tai lasku Haltin huipulta nähtynä olisi varmasti upea! Peti kutsui kuitenkin vielä takasin pariksi tunniksi.

Aamupalaksi söin sipsejä ja kuivahedelmiä, sillä keitettävät ruuat ja trangian olin jättänyt Pihtsusjärven tuvalle.

Puron ylityksen tein tällä kertaa kahlaten crocseilla. Jonkin verran kuluu aikaa, kun vaihtaa jalkaan crocsit ja sitten taas vaelluskengät, mutta on se vaan niin paljon helpompaa kuin kiveltä kivelle loikkiminen.

Haltin tuvan risteyksessä sadepilveä alkoi ilmestyä ja matkalla Pihtsusjärvelle ripotteli pariin otteeseen kevyesti. Olin tyytyväinen, että edellisenä päivänä puristin, ja kävin Haltilla.

Sateista maisemaa lähellä Pihtusjärven tupaa.

Pihtsusjärven tuvalla pysähdyin lounaalle sekä pakkaamaan sinne jättämäni tavarat takaisin rinkkaan. Tuvalle saapui myös Metsähallituksen työntekijä vesitasolla. Hänen tehtävänään oli tarkastaa ja huoltaa (lähinnä kaasupullojen vaihdot) reitin tupia Pihtsusjärveltä Kilpisjärvelle.

Lounaan jälkeen taivas yllättäen kirkastui ja oli mukava jatkaa taas matkaa.

Matka jatkuu kohti Meekonjärveä aurinkoisissa maisemissa.

Ylitin puron taas crocseilla. Kävi vain sellainen vahinko, että naru, joilla olin sitonut crocsit rinkan ulkopuolelle, unohtui väärälle puolen. Kyllähän sitä narua olisi ollut lisää, mutta en kehdannut jättää sitä sinne lojumaan. Niinpä kahlasin hakemaan narun. Kolmannella ylityksellä alkoi jo tuntua suonenvetoa kun muutoin ylitykset ovat vain virkistäviä.

Siinä sählätessä Metsähallituksen työntekijä ja yksin matkassa ollut vaeltaja (jatkossa: yksinvaeltaja) saivat minut kiinni ja jatkoimme matkaa yhdessä.

Sadepilvet ilmestyivät selän taakse.

Hiukan ennen Pihtsusköngästä Metsähallituksen työntekijä jäi kalaan ja jatkoimme yksinvaeltajan kanssa matkaa. Pihtsuskönkäällä täytyi tietenkin pysähtyä taas kuvaamaan ja ihastelemaan. Tällä kertaa köngästä koristi sateenkaari.

Sateenkaari Pihtsuskönkäällä.

Siinä keskenämme jutellessa kävelimme harhaan. Voiko jo sanoa, että tämä on minulle tyypillistä, onnistuinhan tekemään niin myös Karhunkierroksella? Vuomakasjärven jälkeen reitti ylittää Vuomakasjoen siltaa pitkin. Käännöskohdassa jatkuu selkeä polku myös suoraan. Ehdimme kävellä reilun kilometrin ennen kuin tajusimme, ettei reittimerkkejä enää näy. Samalla muistin lukeneeni Meekonjärvellä, että sama moka oli käynyt joillekin muille. Yksinvaeltaja puolestaan oli kuullut Saarijärven tuvalla (ehkä sama porukka), että jotkut olivat kyseisessä kohdassa kävelleet harhaan. Joki oli sillä kohdin leveä ja näytti ylitettävältä. Päätimme kuitenkin palata takaisin reitille harhautumiskohtaan.

Vuomakasjärven jälkeen pitäisi mennä sillan yli.

Päivän vaellus tuntui pitkältä, ehkä edellisestä päivästä ei ollut kunnolla palautunut. Päivä oli haasteellinen myös vaatetuksen suhteen, sillä sää vaihteli koko ajan auringosta pilviseen ja kevyeen sateeseen.

Teltan pystytys otti koville, kun hain sopivaa paikkaa. Olin pystyttämässä telttaa jälleen tuvan viereen, mutta tuntui että savut tulevat tuvasta suoraan siihen. Kiertelin ja kaartelin pitkin pihaa, mutta telttoja oli pystyssä jo useita, enkä tiennyt mihin väliin olisin änkenyt. Kun parempaakaan paikkaa ei löytynyt, jäin tuvan viereen ja sain teltan pystyyn Kuonarjoen tuvalta tutun saksalaisnaisen avustuksella.

Saksalaispariskunta oli lähtenyt Porojoen suuntaan väkijoukkoja pakoon, mutta mies oli kaatunut pahasti rakassa niin, että toinen puoli kasvoja oli ruhjeilla ja verta oli tullut nenästä.

Pienessä tuvassa tunnelma oli tiivis. Minun, saksalaispariskunnan ja yksinvaeltajan lisäksi siellä oli nelikko Haltin tuvalta ja kolme muuta yksin matkassa olevaa naista. Myöhemmin tuvalle tuli myös pari kalastajaa, mutta siinä vaiheessa osa oli jo siirtynyt telttoihinsa.

Iltatouhuihin meni hiukan normaalia kauemmin, sillä olin unohtanut laittaa lihat likoon. Valmistin pahimpaan nälkään väliin jääneen aamupuuron Nutellan kera, ja lihojen liottua söin vielä illallisen.

Edellisestä Meekonjärven yöstä oppineena laitoin enemmän vaatetta päälle: fleece vaihtui untuvatakkiin, ja sormikkaat ja kaulahuivi toivat lisälämpöä.

Huhut perjantaille (ylihuomiselle) luvatusta räntäsateesta alkoivat kiertää.