Halti Highwayn varustelista

Varustelistassa ei Karhunkierroksen jälkeen ole tapahtunut suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset ovat vaellussauvojen mukaan tulo ja "teltta-makuualustahässäkästä" eroon pääseminen.

*:lla merkitty varusteet, joita en vaelluksen aikana tarvinnut/käyttänyt.

Vaatteet (rinkassa painoa 1.8 kg-2.2 kg)

Kengät (850g) Mid-vartiset retkeilykengät, samat kuin Karhunkierroksella. Muutoin erittäin hyvät, mutta kosteassa vesi tuli kengän sisään.
Sukat, merinovillasekoitetta (3x55g) XXL:n parin euron sukat toimivat hyvin myös märkänä. Kahdet vuorottelivat jalassa, kolmannet olivat leirisukkina.
T-paita, merinovillaa (115g)
Fleecetakki (215g) Lemppari fleece, jota ei vaan voinut jättää pois

Pipo (35g) Ohuehko merinovilla pipo. Muuten hyvä, mutta löystyi viikon aikana, jolloin suojasi huonommin korvia.
Housut (380g) Talvijuoksu-/hiihtohousut. Karhunkierroksella olin näillä pääasiassa, mutta nyt sateen vuoksi käytin kuorihousuja ja alla treenitrikoita ja villahousuja. Nämä voisi ehkä vaihtaa ohuempiin, jolloin niitä voisi myös pitää treenitrikoiden ja villahousujen kanssa mukavasti?
Treenitrikoot (180g) Vaihdon thermolegginssit näihin siltä varalta, että olisikin ollut hellettä: olisi yhdet ohuet housut, joilla voisi kulkea julkisesti.
Villahousut (145g) Ohuehkot merinovilla housut.
Kuorihousut (260g)
Kuoritakki (205g)
Pitkähihainen paita, merinovillaa (110g)
Taukotakki (300g) Kevytuntuvatakki
Alusvaatteet (60g+4x20g)
Yöpaita, -housut ja -sukat (yht. 340g) Kaikki merinovillaa. Tällä kertaa vaihdoin merinovillapaidat päittäin niin, että paksumpi toimi yöpaitana ja ohuempi lisäpaitana.
Leirikengät (180g) Crocs-kopiot. Molemmat omissa pakastepusseissa: pohjiin tarttuu likaa (poron kakkaa) ja ne on silloin kivempi laittaa rinkan sisään suojattuna.
Korvaläpät * (10g) Suojaa korvia tuulelta. Olisi tarvinnut, mutta en jaksanut laittaa.
Kaulahuivi (75g) Menee vaihtoon, koristehapsut olivat aina tiellä.
Sormikkaat (25g) Menee vaihtoon, sormet tulivat päistä läpi.
Siivoushanskat (65g) Käytin joinain päivinä sateella: hiostavat. Vaihtoehtoja pitää etsiä.
Hyttyshattu * (50g) Hyttysiä oli vain ensimmäisenä iltana.

Ponnarit + hiuspinnit (5g)

Rannekello (30g) Päädyin tällä kertaa ottamaan mukaan vedenpitävän juoksukellon, mikä oli hyvä valinta sään vuoksi.

Kuivapussit (120g+60g) Toinen ulkovaatteille, toinen muille. Molemmat 8-litraisia, mutta vaikuttavat erikokoisilta. Painavampi toimi päiväreppuna makuualustan kiinnityshihnojen kanssa.

Sateisen sään vuoksi olin enimmäkseen kuorihousu-villahousu-treenitrikoo -yhdistelmässä. Yhdistelmä tuntui antavan enemmän liikkumavapautta kuin talvijuoksuhousut kuorihousujen alla. Lisäksi tuvissa tauoilla oli helppoa, kun pystyi riisumaan kuorihousut ja villahousut kuivumaan, ja oleskella kohtuullisen säädyllisissä treenitrikoissa (myös lämmön vuoksi oli mukavaa riisua vaatetta).

Merinovillapaitojen vaihto päittäin oli hyvä ratkaisu: yöllä tarvitsi enemmän lämpöä.

Fleecetakin sijasta harkitsin tuulenpitävän takin ottamista mukaan. En kuitenkaan malttanut jättää fleeceä pois, ja hyvä niin, sillä sateen vuoksi ei sitä tuulenpitävää takkia olisi tarvinnutkaan (myös kuoritakki pitää hyvin tuulta, mutta ei hengitä yhtä hyvin).

Vyötärölaukku + juomapullo

Vyötärölaukku (100g)
Sadesuoja vyötärölaukulle (10g) Jättikokoisesta minigripistä askarreltu.

Ajokortti, Visa Electron, kotiavain, vähän käteistä * (20g)

Kamera (130g) Digipokkari ja minigrip-pussi

Puhelin (145g) Lisäksi minigrip-pussi suojana

Silmälasinpuhdistusliina (5g)

Minikompassi/lämpömittari (15g) Oli ihan hauska katsella lämpötiloja.
Hätäpilli * (10g)

Lisäksi pakkasin vyötärölaukkuun päivän välipalasuklaat, proteiinipatukan jne. sekä tarvittaessa muutakin.

Tällä kertaa vyötärölaukku oli normaalisti vyötäröllä kiinni, ja kuten Karhunkierroksen jälkeen arvelin: se ei painanut mistään.

Sadesuojana oli iso minigrip, johon olin leikannut reiät hihnoille. Suojasta huolimatta vyötärölaukku kastui litimäräksi. Loppumatkasta pidin sitä kuoritakin alla.

Juomapullo (175g tyhjänä) Litran Nalgenen widemouth

Pussukka juomapullolle (10g)

Kuljetin juomapulloa pussukassa, joka oli kiinnitetty rinkan olkahihnaan. Oli helppo ottaa pullo esille ja juoda. Netistä olin löytänyt vinkin kiinnittää juomapullon alaosa kuminauhalla, niin ettei se pääse heilumaan. Kuminauhalenksulle ei vain löytynyt sopivaa kohtaa, niin että olisin saanut juomapullon pysymään siinä.

Yleiset (rinkassa painoa 7.2 kg)

Vaellussauvat (470g) Black Diamond Trail Pro Womens muovivaihtopäillä (ei kolise kivissä niin paljon kuin karbidipäät).

Rinkka (2.6kg) Haglöfs Sec 65W. Rinkka on tällä kertaa hiukan kevyempi: löysin pohjan salataskusta sadesuojan, joka oli kulkenut ylimääräisenä painona mukana!

Rinkan sadesuoja (155g)

Teltta (2.2kg) Hannah Falcon 2

Makuualusta + kiinnikkeet (485g) Solumuovinen

Makuupussi (1.8kg) Haglöfs Tarius -5 (175 cm) pakattuna muovipussiin (kannatti: rinkka kastui sadesuojasta huolimatta)

Karhunkierroksella makuualusta ja teltta olivat rinkan ulkopuolella painavassa kuivasäkissä. Nyt halusin kyseisestä hässäkästä eroon. Pakkasin teltan rinkan sisään siten, että kangas oli pakattuna kuivasäkkiin ja telttakepit ym. olivat omassa pussukassaan erikseen. Kuivasäkki toimi tuplatehtävässä: leirissä laitoin sinne ruuat, jotka muutoin olivat rinkassa minigripeissä jaettuna aamiaisiin, lounaisiin, illallisiin, juomiin ja herkkuihin. Näin rinkan sai pakattua tiiviimmin.

Makuualustaa puolestaan lyhensin ja kavensin, jotta sadesuoja yltäisi kunnolla sen ylitse. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä pohjasta suoja jäi avoimeksi. Päätin kuitenkin "riskillä" lähteä kyseisellä viritelmällä, ja sitä sai kyllä reissussa katua.

Keittiö (yhteensä 2.3 kg)

Trangia (1.0kg) 25-3 UL/GB suojapussissa

Kaasu (670g + 380g) Iso ja pieni, melkein kaikki jäi käyttämättä.

Tulitikut * (yht. 20g) Kaksi askia pakattuna minigrippiin (sijoitettuna eri puolille rinkkaa).
Sytytin (35g) Painava, mutta kätevä. Ostin, kun pelkäsin etten tuulessa saa tehtyä tulta tulitikuilla, ja arvelin, että sytytin olisi varmempi. En ole kuitenkaan (vielä) testannut miten sytytin toimii tuulessa.

Vesipullo (110g) Pienempi pullo 750ml

Muki (35g)

Spork (10g)

Kauha (25g)

Talouspaperi (45g) Vajaa rulla, muutama pala jäi.

Tiskiharjanpää (25g) Toimi paremmin kuin pesusieni.

Astiapyyhe (15g) Wettex-liinaa

Kosmetiikka (yhteensä 730 g)

Deodorantti (55g)
Hammasharja (20g)
Hammastahna (35g) Minihammastahna (Karhunkierroksen aikaan en löytänyt kaupasta, mutta nyt niitä näkyi kaikkialla)
Pesuaine * (10g) Marseille-saippuaa hiutaleina minigrip-pussissa (entisen rasian sijasta!).
Pyyheliina (40g) Vauvaharsoa (Karhunkierroksen keittiöpyyhe, koska pienempi on riittävä)
Kampa (10g)
Kosteusvoide (40g)
Nenäliinoja * (25g)
Kynsisakset (10g) Toimivat myös muutoin saksina, esimerkiksi korjausteipin ja laastarin leikkaamiseen.
Vanupuikkoja ja -lappuja (5g)
Pieni peili (15g) 
Hyttyskarkote * (95g) erikseen pakattuna
Silmälasinpuhdistusaine (25g)
Henkilökohtainen lääkitys (<5g) Myös D-vitamiini- ja monivitamiinitabletteja
WC-paperia + pussukka (140g) Yksi rulla ja jämät toisesta, kaikki meni.
Käsidesi (105g) WC-pussukassa

Kosteuspyyhkeitä (45g)

Huulirasva (10g)
Kuivapussi (40g)

Ensiapupussi minigripissä (yhteensä 175g)

Särkylääke (10g) 6 kpl Ibusal ja 6 kpl Pamol
Laastaria ja rakkolaastareita (10g) Laastarilevy sekä 2 isoa ja 2 pientä rakkolaastaria
Haavanpuhdistusainetta (20g) Desinfiointiainetta suihkepullossa
Haavavoide * (25g) Basibactia
(Punkki)pinsetit * (20g)
Ideaaliside * (45g)
Immodium * (<5g) 8 kpl
Voltaren-geeli (30g)
Strepsils * (10g) 4 kpl
Allergialääke * (<5g) 4 kpl

Tarvikepussi minigripissä (yhteensä 335g)

Jesari * (15g) Kerittynä kolmionmuotoisen pahvitötsän ympärille.
Hakaneuloja * (<5g) 5 kpl keskikokoisia
Narua 4m * (10g) Kuivausnaruksi, korjailuun ja sitomiseen. Karhunkierroksella oli 8m, mutta neljä metriä riittää varmasti ja on muutoinkin helpompi käsitellä.
Nippusiteitä * (<5g) 3 kpl
Pakastepusseja (5g) 2-litraisia 4kpl. Märissä kengissä eristeenä, mutta menivät nopeasti rikki.
Roskapusseja (15g) 2 kpl. Turhiahan näin isot periaatteessa ovat.
Pikkuroskapusseja (10g) Koirankakkapusseja, mutta osoittautui että osa olikin vahingossa isompia.
Silmälasimeisseli * (5g)
Varavirtalähde + piuhat (130g)
Kameran vara-akku * (15g) Sateen vuoksi tuli kuvattua vähemmän.
Otsalamppu (125g)

Muu tarpeellinen (yhteensä 240g)

Kuivapussi (25g) Ensiapu- ja muille tarvikkeille.
Kuivausliina teltalle (10g) Wettex-liina
Istuinalusta (25g) Käytössä vain ensimmäisenä iltana, kun kokkailin trangialla. Hyödyllisin, kun on tiedossa istumista puupenkeillä ulkona esim. nuotiolla.
Pieniä karabiinikoukkuja (10g) Ripustin märät pyyhkeet ja liinat näillä rinkan ulkopuolelle.

Kartta (40g) Kartta on aina hyvä olla matkassa.
Muistikirja (105g) Luulin ostaneeni kevyemmän, mutta olikin saman painoinen.
Kyniä (25g) Kaksi kuulakärkikynää ja tussi.

Ruoka (5,3 kg)

Ruuasta on erillinen postaus.

Rinkan kokonaispaino

Rinkan kokonaispaino oli siinä 18-19 kg hujakoilla ilman vettä eli hyvin samoissa kuin Karhunkierroksella.

Tein pieniä kevennyksiä, mutta vastaavasti lisäpainoa tuli uusista tavaroista.

Vaatteet 1.8 kg -2.2 kg (noin ennallaan laskentatavasta riippuen)
Yleiset 7.2 kg (keventyi 1 kg, josta puolet pelkästään kuivasäkistä!)
Keittiö 2.3 kg (keventyi 0.2 kg)
Kosmetiikka+EA 0.9 kg (pysyi ennallaan)
Tarvikkeet 0.3 kg (keventyi 0.1 kg)
Muu tarpeellinen 0.2 kg (keventyi 0.1 kg)
Ruoka 5.3 kg (pysyi ennallaan)

Käytännössä jos rinkkaa haluaisi tästä keventää, täytyy tehdä muutoksia osastoissa "yleiset", "keittiö" ja "ruoka" (esim. kevyempi rinkka 0.4-0.9 kg vähennys, vastaava untuvapussi 0.6 kg vähennys, trangiasta 0.4 kg vähennys jne). Ruoka-osastosta jos jättäisi juomajauheen pois, olisi se jo 0.5 kg kevennys alkupainoon.

Mitä muutoksia täytyy tehdä?

Makuupussilakana tulee ensikerralla taas mukaan.

Vedenpitävä vyötärölaukku on toivelistalla. Miksi vyötärölaukku edes pitää olla? Tärkeimpänä tehtävänä varmaankin kameralaukkuna toimiminen. Toisena tavaroiden ja eväiden pitäminen kädenulottuvilla (rinkan laskeminen ja nostaminen on työlästä).

Paremmat, vedenpitävät hanskat tarvitsee sadekelien varalta.

Kengät mahdollisesti. Kirjoitin aiemmin, että oikeat vaelluskengät ovat hankintalistalla, mutta nyt kun olen päässyt pohtimaan asiaa, en olekaan niin varma asiasta. Oikeastaan pidän hiukan rullaavammasta kengästä, ja kuulemani mukaan vaelluskenkien käyttäjien jalat ovat päivän päätteeksi vähintäänkin yhtä väsähtäneet. Ongelmana kengissäni tosin on, että vesi pääsee niihin nyt jostain sisään, ja sen vuoksi joutunen hankkia uudet. Toisaalta kyllä vaelluskenkiäkin kuivateltiin kamiinan edessä ihan yhtälailla.

Pienempiä hankintoja: kevyet soft shell -housut, kaulahuivi, sormikkaat ja mahdollisesti rinkan sadesuoja, joka yltää koko rinkan ylle.

Muita "nice to have" hankintoja: kunnon kuoritakki (toisaalta painaa enemmän ja vie enemmän tilaa), parempi kamera ja pienempään tilavuuteen menevä makuualusta.

Teltta on tällä hetkellä kysymysmerkki. En saanut käsivoimin väännettyä keppejä suoriksi. Teltta on kyllä toimintakunnossa, mutta tuuliseen tai avoimeen paikkaan leiriytyminen epäilyttää. Riippunee siis seuraavasta vaelluskohteesta.

Halti Highwayn menu

Menu oli hyvin samankaltainen kuin Karhunkierroksellakin, ja vanhat suosikit varmasti säilyvät jatkossakin ruokalistalla. Uutena nuudelit toivat kivaa vaihtelua riisille. Myös pussimuusi oli hyvä vaihtoehto: kevyttä ja pakkautuu pieneen tilaan. Urheilujuomajauheen kohtalo jää mietintään, ja naposteltava osastoa on mietittävä uudelleen sipsejä ja suklaata lukuun ottamatta.

Valmisateriat pääsevät jatkossakin mukaan korkeintaan hätäateriaksi.

Aamiainen 7 kpl (yht. 645g)

Neljän viljan puuro (7x40g) reilu desi hiutaleita
Ruokosokeria (65g) Puuron päälle
Aprikooseja ja luumuja (280g)
Nutella (17g) näytepakkaus yhden aamun herkuksi
(Aamiaispussissa myös henk.koht.lääkkeet ja vitamiinit 10g)

Kaksi puuroa jäi syömättä, joista toinen hotelliyön vuoksi. Kuivahedelmiä jäi yli muutamalta aamulta ja sokeria jäi reilusti.

Lounas 6 kpl (yht. 520g)

Kanakeitto + riisi (2x55g) Lämminkuppi-kanakeitto ja pikariisi 1dl
Lohikeitto + riisi (1x55g) Lämminkuppi-lohikeitto ja pikariisi 1dl
Tandoorikeitto + nuudeli (2x80g) Lämminkuppi-tandoorikeitto ja nuudelipakkaus ilman maustepussia (olisi kannattanut murskata nuudelit: mahtuvat pienempään tilaan ja kypsyvät paremmin)
Kylmä pastasalaatti (100g) Spagettia, kuivattua herne-maissia ja majoneesi
Kuivattua kanaa ja possua (95g) Lisukkeeksi lounaille

Kylmän pastasalaatin kanssa kävi moka: tarkoitus oli ostaa Hesestä majoneesi mukaan, mutta se ei ollutkaan huoneenlämmössä säilyvää. Kyseinen lounas jäi syömättä. Lisäksi yksi keittolounas jäi yli (yksi annos jäi yli hotelliyön vuoksi). Kuivalihoja en syönyt oikeastaan ollenkaan.

Tandoori-nuudelikeitto ja kahvi-kaakao.

Illallinen 7 kpl (yht. 680g+145g)

Tonnikalapasta (2x195g) Rakettispagettia (1/3 pussia), kuivattua ananasta ja tonnikalaa pussissa

Pasta bolognese (2x145g) Rakettispagettia (1/3 pussia), kuivattua jauhelihaa ja kuivattua tomaattikastiketta (yrttitomaattimurska, sipuli, porkkanaraaste)

Kana ja muusi (2x95g) Pussimuusi (1,5 ann. eli 1/2 pussia), kastikejauhetta (5-7g eli alle kolmannes 10g pussista), kuivattua kananjauhelihaa

Valmisateria: Real turmat Creamy salmon with pasta (145g)

Kaikki illalliset menivät. Valmisateria ei lopulta ollut kovin kätevä: painossa ei välttämättä voita, mutta pahinta oli sen viemä tilavuus ja hankalanmuotoinen pakkaus verrattuna itse kuivatettuihin ruokiin.

Pasta bolognese oli tällä kertaa varsin herkullinen. Vartinkin liotus riittää, jotta kastike palautuu tomaattiseksi.

Pasta bolognese oli tällä kertaa kunnolla tomaattinen.

Kana ja muusi oli myös herkullista, mutta kuivattu kananjauheliha jännitti hiukan.

Kana ja muusi oli ensimmäisellä yrittämällä hiukan vetistä.

Juomat (yht. 1000 g)

Urheilujuomajauhe (500g)

Kaakao (7kpl, yht. 305g) O'boyta ja maitojauhetta

Kahvi-kaakao (7kpl, yht. 175g) Pirkka choco cappuccino

Finrexin (3kpl, yht. 20g)

Urheilujuomajauhetta en käyttänytkään ollenkaan (siinä olikin sitten puoli kiloa turhaa kannettavaa). Myöskään Finrexiniä en juonut. Hotelliyön vuoksi yksi kaakao ja yksi kahvi-kaakao jäivät myös yli.

Herkut ja välipalat (yht. 1770 g)

Suklaa (4 levyä, yht. 810g) Puoli levyä per vrk

Pieni sipsipussi (2kpl, yht. 210g)

Proteiinipatukat (8 kpl, yht. 365g) Erilaisia

Vaahtokarkkeja (30g)

Kiisselit (3kpl, yht. 90g) Lämminkuppikiisseleitä

Keksejä (115g)

TUC-keksejä (40g)

Hedelmäpatukat (110g) Muumi kuivahedelmäpatukoita

Suklaasta jäi lauantaille varattu osuus. Sipsejä jäi puolipussillista. Proteiinipatukoita jäi 3, joista yksi jäi syömättä hotelliyön vuoksi. Kiisseleistä söin vain yhden ja hedelmäpatukoista osan. Vaahtokarkit ja kaikki keksit jäivät kokonaan syömättä. Keksit murskaantuivat pahemmin kuin sipsit, eikä syöminen houkutellut.

Yhteenveto

Aamiainen, lounas ja illallinen, yht. 1990g (ennen 2410g)
Juomat, yht. 1000g (ennen 915g)
Muut naposteltavat, yht. 1770g (ennen 2015g)

Kokonaispaino on 4760g eli kevennystä tuli puolisen kiloa, vaikka kyseessä oli Karhunkierrosta hiukan pidempi reissu. Olin yllättynyt siitä, että ruokaa jäi niin paljon yli. Turhaa painoa oli yli kilo! Paino ei silti reissussa tippunut.

Halti Highway, 7. päivä + kotimatka

Saarijärvi-Kilpisjärvi, noin 12 km

Yö meni oikein mukavasti, vaikka lämpötila painui nollaan. Välillä ripotteli, mutta sade alkoi vasta aamulla.

Söin aamupalaksi Real Turmatin lisää-vain-vesi-valmisaterian, jota olin säästellyt sellaiseksi illaksi, kun en jaksaisi keittää mitään. Se oli ensimmäinen pussiretkiateria, jonka eläessäni olen syönyt. Ihan ok makuinen, mutta omatekemät maistuvat paremmalta.

Sain kaiken pakattua vesisateesta huolimatta. Paljoa en välittänyt teltan kastumisesta, sillä hotellilla sen voisi ripustaa kuivamaan. Lähdettäessä veden seassa oli vähän räntääkin. Meitä lähti neljä yhdessä matkaan, mutta pian kaksi kiihdytti vauhtiaan jättäen minut nainen ja koira -parivaljakon seuraan.

Sateista maisemaa ja alareunassa myös märkää polkua.

Koko matkan vettä tuli ihan reippaasti ja tuuli oli ihan älytön. Polkukin oli todella märkä, ja eikä aikaakaan kun kengät olivat läpimärät. Seurassa matka meni kuitenkin ihan mukavasti. Vastaantulijoitakin oli huonosta säästä huolimatta.

Tuuli puhaltaa Tsahkaljärven pintaan vaahtopäitä.

Tsahkaljärveä lähestyttäessä tuuli alkoi tarttua sivulta rinkkaan ja tuntui, että joutui kävelemään ihan kummallisessa asennossa. Minullahan oli tarkoitus olla viimeinen yö teltassa joko Tsahkaljärven tai Saanajärven rannalla, mutta eihän minun telttani olisi tällaisessa tuulessa pärjännyt. Olisi ollut myös pitkä ilta sateessa ja tuulessa kyyhötellessä (vaikka tietenkin Saarijärveltä olisi siinä tapauksessa voinut lähteä myöhemmin).

Hain tavarat Luontotalolta säilytyksestä ja menin puolijuoksua hotellille. Kuivaushuone oli laitettu päälle ja heitin sinne teltan ja kengät. Muut märät tavarat ripustelin hotellin kylppäriin ja loput levittelin tuulettumaan huoneeseen.

Pian pääsikin jo rantasaunaan saunomaan. Olihan se luksusta! Hiukset pesin niin moneen kertaan, etten pysynyt laskuissa mukana. Yritin myös varata aikaa hierojalle, jota mainostettiin hotellin aulassa, mutta kaikkia ajat olivat jo menneet. Käväisin vielä Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä pihvillä ja cokiksella.

Kotimatka

Seuraavana aamuna Saana oli saanut kevyen lumihunnun. Kävin kuvailemassa hotellin pihalla ennen kuin menin aamupalalle.

Saana on saanut lumihunnun.

Pakkasin tavarat ja minulle jäi vielä muutamia tunteja aikaa ennen linja-auton lähtöä. Niinpä lähdin käymään Salmivaaran huipulla. Salmivaaralta aukeaa näkymät Kilpisjärven kylään, Saanalle ja Norjan vuorille. Tuuli oli huipulla todella kova: tuulta vasten kun seisoi, tuntui että nenän sieraimet lepattavat tuulessa.

Maisemia Salmivaaralta Norjan suuntaan.

Salmivaaralta näkyi edellisenä kesänä vuokraamamme mökki ja päätin palata sen ohitse takaisin. Matkalle sattui myös Luontotalo ja niinpä kävin katsomassa siellä esillä olleen näyttelyn. Aikaa oli vielä jäljellä, joten käväisin Kilpishallissa ostoksilla ja ravintola Kilpiksessä kuumalla kaakaolla. Matkalla sinne näin ison porolauman. Osa tuli tien ylitse ihan läheltä. Viimeinkin niitä poroja näki lähietäisyydeltä!

Poroja Kilpisjärvellä.

Pääsin linja-auton kyytiin suoraan hotellin pihasta. Matka meni torkahdellessa; olin yllättänyt kuinka väsynyt olin. Asemalla konduktöörit seisoivat junan ulkopuolella ja menin oitis ostamaan paikan makuuvaunuun. Kannatti ehdottomasti! Sain kaiken lisäksi olla hytissä yksin.

Otin päiväunet heti junan lähdettyä, mutta kävin syömässä lihapullat ravintolavaunussa ennen kuin menin yöunille. Aamulla oltiinkin sitten jo Helsingissä.

Halti Highway, 6. päivä

Meekonjärvi-Saarijärvi, noin 19 km

Nukuin erittäin hyvin ja minulla oli sopivan lämmin koko yön. Aamulla asteita oli +2 °C ja ajoittain sateli hiukan. Hengitys huurusi. Vaikka se neljännen päivän aurinkoinen aamu oli täällä kaunis, niin yhtälailla kaunis oli tämä sumuinen maisema.

Sumuinen aamu. (Kuvassa Meekonjärven autiotuvan puuvarasto ja huussi).

Heräsin sen verran aikaisin, että ehdin tuvalle aamupalan keittoon ennen ryysistä. Tavaroiden pakkaamiseen meni kuitenkin sen verran aikaa, että moni muukin oli lähdössä matkaan samaan aikaan. Lähdin taas matkaan yksinvaeltajan kanssa.

Jätin haikeat hyvästit Meekonlaaksolle, ja käännyin kurkkaamaan olan yli useasti "vielä viimeisen kerran". Kauempana näkyi pieni lauma poroja. Yksi niistä oli lähes valkoinen ja se alkoikin yhtäkkiä tulla suoraan kohti meitä. Polunkohdilla (noin 100 m päässä meistä) se kuitenkin vauhkoontui ja jatkoi matkaansa juosten.

Poro juoksee. Taustalla Saivaara.

Tein viimeisen puron ylityksen ennen Kuonarjokea crocseilla ihan suosiosta. Se puro on sen verran leveä, että sopivien askelmien löytäminen on työlästä. Lisäksi edellä kulkenut yksinvaeltaja onnistui kastelemaan kenkänsä.

Kuonarjoen tuvalla kamiinan tuli hohkasi lämpöä niin että poskia ihan poltti. Lounaalla oli jo vanhoja tuttuja Meekonjärven tuvalta: nelikko Haltin tuvalta ja yksi naisista (yksin matkassa olevia naisia oli lisäkseni kolme). Sen lisäksi tuvalla oli neljä muutakin henkilöä, näistä kaksi oli nuori nainen isoäitinsä kanssa. He olivat usean viikon reissulla ja kuljeskelivat vain ympäriinsä. Ja ilmeisesti se oli ihan vuosittainen traditio.

Lounaan jälkeen otin särkylääkkeen, sillä niskajumi alkoi vihloa pahasti ja aiheutti päänsärkyä. Vastaavia ongelmia minulla oli ollut vaellusta edeltävällä viikolla ja hiukan pelkäsinkin, miten oireet pahenevat rinkka selässä. Onneksi vasta nyt niska alkoivat kiristyä.

Yritimme yksinvaeltajan kanssa löytää parempaa paikkaa ylittää Kuonarjoki. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt ja palatessamme polulle olimme käyttäneet sen verran aikaa, että lähtöä tehdessämme tuvalle saapunut koira ja nainen -parivaljakko oli saanut meidät kiinni. Jatkoimme matkaa porukalla.

Kuonarjokilaakso.

Kuonarjoki näytti erilaiselta. Aivan kuin vettä olisi ollut vähemmän kuin tullessa. Nyt löytyi helposti kiviä, jotka olivat kokonaan pinnan yläpuolella. Maisemakin näytti jotenkin erilaiselta. Toisaalta sitä ei juuri tullut katseltua toiseen suuntaan mennessä kovan sateen vuoksi. Matka myös tuntui pidemmältä. Toiset olivat samoissa ajatuksissa.

Kivikkoista maisemaa. Horisontissa häämöttää Saana.

Laitoin teltan heti pystyyn Saarijärven tuvalle saavuttuamme. Tällä kertaa valitsin suojaisamman paikan kukkulan takaa, jossa tuuli ei tuntunut lainkaan. Mietin kyllä, että jos sataa, tuleeko kukkulalta valumavesiä telttaan (onneksi ei ollut voimakasta sadetta). Varmuuden vuoksi kiinnitin teltan huolella. Maa soveltui kiinnittämiseen tässä uudessa paikassa paljon paremmin kuin vanhassa. Laitoin lisäksi kaksi iso kiveä teltan sisään tuulen puoleiselle sivulle.

Äitinikin oli huomannut räntäennusteen ja hän varasi minulle seuraavaksi yöksi huoneen hotelli Kilpikseen. Tästä tulikin vaelluksen viimeinen yö.

Tuvassa oli kotoisa tunnelma. Paikalla oli lähes sama porukka kuin edelliselläkin tuvalla: minä, yksinvaeltaja, nainen ja koira -parivaljakko, nelikko Haltin tuvalta ja yksin matkassa ollut nainen. Lisäksi Kilpisjärven suunnasta tuli yksi henkilö. Kaikki muut nukkuivat yön tuvassa, mutta minä en siihen siskonpetiin viitsinyt ängetä. Ja sanottakoon, että nukuin teltassa jälleen todella mukavasti.

Halti Highway, 5.päivä

Haltin tupa - Meekonjärven tupa + lisälenkki, noin 21 km

Puoli kuuden aikaan aamulla piti käväistä vessassa ja samalla tuli ihailtua kaunista päivän alkua. Kaikkialla oli niin rauhallisen näköistä. Auringon nousu tai lasku Haltin huipulta nähtynä olisi varmasti upea! Peti kutsui kuitenkin vielä takasin pariksi tunniksi.

Aamupalaksi söin sipsejä ja kuivahedelmiä, sillä keitettävät ruuat ja trangian olin jättänyt Pihtsusjärven tuvalle.

Puron ylityksen tein tällä kertaa kahlaten crocseilla. Jonkin verran kuluu aikaa, kun vaihtaa jalkaan crocsit ja sitten taas vaelluskengät, mutta on se vaan niin paljon helpompaa kuin kiveltä kivelle loikkiminen.

Haltin tuvan risteyksessä sadepilveä alkoi ilmestyä ja matkalla Pihtsusjärvelle ripotteli pariin otteeseen kevyesti. Olin tyytyväinen, että edellisenä päivänä puristin, ja kävin Haltilla.

Sateista maisemaa lähellä Pihtusjärven tupaa.

Pihtsusjärven tuvalla pysähdyin lounaalle sekä pakkaamaan sinne jättämäni tavarat takaisin rinkkaan. Tuvalle saapui myös Metsähallituksen työntekijä vesitasolla. Hänen tehtävänään oli tarkastaa ja huoltaa (lähinnä kaasupullojen vaihdot) reitin tupia Pihtsusjärveltä Kilpisjärvelle.

Lounaan jälkeen taivas yllättäen kirkastui ja oli mukava jatkaa taas matkaa.

Matka jatkuu kohti Meekonjärveä aurinkoisissa maisemissa.

Ylitin puron taas crocseilla. Kävi vain sellainen vahinko, että naru, joilla olin sitonut crocsit rinkan ulkopuolelle, unohtui väärälle puolen. Kyllähän sitä narua olisi ollut lisää, mutta en kehdannut jättää sitä sinne lojumaan. Niinpä kahlasin hakemaan narun. Kolmannella ylityksellä alkoi jo tuntua suonenvetoa kun muutoin ylitykset ovat vain virkistäviä.

Siinä sählätessä Metsähallituksen työntekijä ja yksin matkassa ollut vaeltaja (jatkossa: yksinvaeltaja) saivat minut kiinni ja jatkoimme matkaa yhdessä.

Sadepilvet ilmestyivät selän taakse.

Hiukan ennen Pihtsusköngästä Metsähallituksen työntekijä jäi kalaan ja jatkoimme yksinvaeltajan kanssa matkaa. Pihtsuskönkäällä täytyi tietenkin pysähtyä taas kuvaamaan ja ihastelemaan. Tällä kertaa köngästä koristi sateenkaari.

Sateenkaari Pihtsuskönkäällä.

Siinä keskenämme jutellessa kävelimme harhaan. Voiko jo sanoa, että tämä on minulle tyypillistä, onnistuinhan tekemään niin myös Karhunkierroksella? Vuomakasjärven jälkeen reitti ylittää Vuomakasjoen siltaa pitkin. Käännöskohdassa jatkuu selkeä polku myös suoraan. Ehdimme kävellä reilun kilometrin ennen kuin tajusimme, ettei reittimerkkejä enää näy. Samalla muistin lukeneeni Meekonjärvellä, että sama moka oli käynyt joillekin muille. Yksinvaeltaja puolestaan oli kuullut Saarijärven tuvalla (ehkä sama porukka), että jotkut olivat kyseisessä kohdassa kävelleet harhaan. Joki oli sillä kohdin leveä ja näytti ylitettävältä. Päätimme kuitenkin palata takaisin reitille harhautumiskohtaan.

Vuomakasjärven jälkeen pitäisi mennä sillan yli.

Päivän vaellus tuntui pitkältä, ehkä edellisestä päivästä ei ollut kunnolla palautunut. Päivä oli haasteellinen myös vaatetuksen suhteen, sillä sää vaihteli koko ajan auringosta pilviseen ja kevyeen sateeseen.

Teltan pystytys otti koville, kun hain sopivaa paikkaa. Olin pystyttämässä telttaa jälleen tuvan viereen, mutta tuntui että savut tulevat tuvasta suoraan siihen. Kiertelin ja kaartelin pitkin pihaa, mutta telttoja oli pystyssä jo useita, enkä tiennyt mihin väliin olisin änkenyt. Kun parempaakaan paikkaa ei löytynyt, jäin tuvan viereen ja sain teltan pystyyn Kuonarjoen tuvalta tutun saksalaisnaisen avustuksella.

Saksalaispariskunta oli lähtenyt Porojoen suuntaan väkijoukkoja pakoon, mutta mies oli kaatunut pahasti rakassa niin, että toinen puoli kasvoja oli ruhjeilla ja verta oli tullut nenästä.

Pienessä tuvassa tunnelma oli tiivis. Minun, saksalaispariskunnan ja yksinvaeltajan lisäksi siellä oli nelikko Haltin tuvalta ja kolme muuta yksin matkassa olevaa naista. Myöhemmin tuvalle tuli myös pari kalastajaa, mutta siinä vaiheessa osa oli jo siirtynyt telttoihinsa.

Iltatouhuihin meni hiukan normaalia kauemmin, sillä olin unohtanut laittaa lihat likoon. Valmistin pahimpaan nälkään väliin jääneen aamupuuron Nutellan kera, ja lihojen liottua söin vielä illallisen.

Edellisestä Meekonjärven yöstä oppineena laitoin enemmän vaatetta päälle: fleece vaihtui untuvatakkiin, ja sormikkaat ja kaulahuivi toivat lisälämpöä.

Huhut perjantaille (ylihuomiselle) luvatusta räntäsateesta alkoivat kiertää.

Halti Highway, 4. päivä

Meekonjärvi-Halti-Haltintupa, 25 km

Yöllä tuntui hiukan vilpoiselta, vaikka mittari näytti +3 °C ja päällä oli kunnolla vaatetta: kahdet villahousut, kahdet villasukat, villapaita ja fleece-takki. Pipo oli tietenkin päässä, sillä tässä vaiheessa vaellusta sitä ei tee mieli ottaa pois.

Aamulla vilu katosi kuitenkin mielestä, sillä heräsin komeaan auringon paisteeseen. Vihdoinkin jotain muuta kuin sadetta! Suorastaan puhkuin uutta intoa.

Meekonpahta aamuauringossa.

Suoriuduin aamutouhuista ripeästi, sillä upea sää kutsui poluille. Ajattelin, että jos tämä päivä on yhtä nopea kuin Kuonarjoelta Meekolle, voisin käydä Haltilla jo tänään, nyt kun aurinko kerrankin paistaa. Kaiken kukkuraksi: kengät olivat vihdoinkin kuivaneet!

Kun olin lähdössä tuvalta, pääsin näkemään poroja hiukan aiempaa lähempää, sillä useita oli saapunut ihmettelemään pihapiiriin ilmestyneitä telttoja. Kuulin, että edessäpäin olisi runsain mitoin poroja, jotka tulevat lähelle. Näin ei kohdallani (valitettavasti) kuitenkaan käynyt.

Reitti oli heti alusta alkaen (ja erityisesti aluksi) huonokulkuisempaa ja siten myös hitaampaa kuin Kuonarjoelta Meekolle. Maisemat olivat kuitenkin kauniit Vuomakasjokea seuraillessa. Vastaan tuli myös kaunis koski, jonka kohdilla polulla oli tukiköysi vaikeakulkuisuuden vuoksi.

Koski Vuomakasjoella.

Pian kosken ohittamisen jälkeen näin tuvan ja (huonosti karttaa tutkineena) luulin, että olen jo tulossa Pihtsusjärven tuvalle. Ihmettelin, että olikos se näkemäni koski Pihtsusköngäs. Olihan se hieno, mutta... Polku kuitenkin nousi ylemmäs loitontuen tuvasta, ja siellähän se oikea Pihtsusköngäs oli. Kuvissa putous ei oikein näytä miltään, mutta se on 17 m korkea! Aika hurja korkeus, kun oikein alkaa ajatella.

Pihtsusköngäs.

Pihtsuskönkään jälkeen tuli muutama pidempi rakkakohta, mutta pääosin maasto oli heinikkoista. Pian alkoi näkyä niin monia mökkejä, että piti pysähtyä tutkimaan karttaa ja Pihtsusjärven tuvan sijaintia. Sellaisiakin huhuja liikkui, että jotkut olisivat noille poromiesten kämpille eksyneet luullen niitä autiotuvaksi.

Pihtsusjärvelle pääsee vesitasolla.

Tuvan lähettyvillä tuli eteen puro, joka oli kapea, mutta aiempia syvempi. Ylittämistä varten oli rakennettu lankkusilta, mutta se tuntui kokeillessa sen verran huteralta, että päätin kahlata. Menin tämän kahlauksen avojaloin. Tuvalla joku muistutti terävistä kivistä ja seuraavat kahlaukset teinkin crocsit jalassa.

Pihtsusjärven tuvalla kokkasin lounaan sijasta illallisen, jotta olisi vähän tukevampaa syötävää. Pääsin jatkamaan matkaa kohti Haltia kolmen aikaan eli paluu Pihtsuskönkäälle olisi todella myöhään, noin kello 23 aikoihin. Varmuuden vuoksi tein niin, että jätin ylimääräistä tavaraa tuvalle ja otin mukaan rinkkaan vain sen, mitä yhden yön yöpymiseen tarvitsee, ja tarvittaessa olisin Haltin tuvalla yötä (vaikka sitten lattialla, kuten tupien vieraskirjojen perusteella jotkut joissain paikoissa olivat joutuneet tekemään).

Reitti seuraa Govdajohkaa kohti Haltia, jonka punertava rinne on jo näkyvissä.

Alussa polku oli vetinen, mutta muuttui pian pääosin erittäin hyväkulkuiseksi. Vastaan tuli pari erillistä porukkaa, jotka olivat yöpyneet kanssani samaan aikaan Saarijärven tuvalla ensimmäisenä yönä.

Jätin rinkan Haltin tuvan risteykseen ja jatkoin matkaa pikkurepun kanssa. Mukaan pakkasin lisävaatetta ja hiukan evästä.

Haltille kapuamisen vaativuudesta kirjoitinkin jo aiemmassa postauksessa. Huomautan kuitenkin, että tämä oli vain oma näkökulmani. Vaikka kuljen hitaasti, uskoisin olevani keskivertovaeltajaan nähden erittäin hyvä kuntoinen.

Polku Haltille oli siis pääosin melko hyväkulkuista, tosin kivikkoista. Lopussa polku oli lähinnä rakkakivikkoa, mutta se taisi mennä jo rutiinilla. Erikoisuutena oli lumenviipymä, jonka läpi polku kulki parisen kymmentä metriä.

Ei vielä ihan huipulla. Haltin punertava helma on jo jäänyt taakse ja autiotupa näkyy mustana pisteenä Haltijärven oikeassa alakulmassa.

Päivän urakka alkoi kuitenkin jo henkisesti painaa, ja siinä loputtoman kivimeren keskellä mietin, että oliko tässä Haltille kapuamisessa mitään järkeä. Sinne asti oli kuitenkin tultu, joten loppuun asti oli mentävä. Huipun vasemmalta puolelta alkoi ilmestyä matalalla roikkuvaa pilveä, joten alkoi tulla myös kiire, jos huipulta johonkin halusi nähdä.

Pian, oikeastaan yllättäen, Suomen korkein kohta olikin näkyvissä. Ehdin nähdä maisemia ennen kuin pilvi tuli ympärille. Sen jälkeen maisemat Ritnicohkkan (Ridnitšohkka) suuntaan peittyivät, mutta näkyvyys Pihtsusjärven suuntaan säilyi kohtuullisena.

Otin valokuvia ja kirjoitin nimeni Haltin kirjaan (jossa ei ole enää järjestysnumeroita, vain päiväys). Soitin myös kotiin. Siellä ei oltu vielä kuultu, että sittenkin lähdin Haltille asti.

En käynyt Haltin korkeimmalla kohdalla, joka sijaitsee Norjan puolella. Tunturin laki on tasainen ja sinne oli kasattu useita kiviröykkiöitä, joita huipuille yleensä kasataan. En ollut varma, mikä niistä olisi ollut se oikea kasa. Sen lisäksi näkyvyyttä ei näyttänyt sillä puolen Haltia olevan nimeksikään, eikä se rakassa kulkeminenkaan erityisesti houkuttanut. Jäätävän kylmä tuuli ajoi minut siis melko nopeastikin alas.

Nimi on kirjoitettu kirjaan.

Kun pääsin rinkan luo, päätin mennä Haltin tuvalle yöksi, koska olin jo väsynyt. Tuvalle oli matkaa risteyksestä vain kilometri, mutta siihen meni reilu 30 min, sillä koko väli oli pelkkää rakkaa. Eteneminen tuvalle oli hitaampaa kuin Haltille kiipeäminen! Jos sinne ei ole erityistä tarvetta mennä, en suosittele poikkeamaan.

Kaiken lisäksi reitillä oli myös puron ylitys. Samainen puro ylitettiin ylempänä Haltille mennessä, mutta tässä kohdin ylitys ei ollut yhtä helppoa. Löysin mielestäni hyvän ylityskohdan, mutta oli kyllä niin hilkulla, etten horjahtanut veteen. Sauvat onneksi pelastivat, muutoin olisin ollut kunnolla märkä!

Tupa odotti lämpöisenä saapuessani sinne vasta yhdeksän jälkeen. Paikalla oli Pihtsusjärven tuvalla samaan aikaan lounastanut mieskaksikko sekä neljän hengen miesporukka, joka oli tullut Haltin yli Norjan puolelta. Onni oli taas myöden ja pääsin omalle laverille nukkumaan. Vaikka olin väsynyt, nukahtaminen kesti jonkin aikaa päivän tapahtumien pyöriessä päässä. Mutta mikäs siinä oli kuorsauskuoroa kuunnellessa (kolme kuorsaajaa laskin), mikä sitten aikanaan tuuditti minutkin uneen.

Halti Highway, 3. päivä

Kuonarjoki-Meekonjärvi, n. 10 km + Saivaaralla käynti

Yö meni yllättävän hyvin vieraiden ihmisten kanssa samassa tuvassa nukkuen. Ainoastaan kaksi asiaa häiritsi unta: ihmisten erilaiset rytmit (eri nukkumaanmenoajat, eri heräämisajat) ja kuumuus. Yöllä heräsin siihen, että yövaatteet olivat hiestä ihan läpimärät. Avasin makuupussia ja ne kuivuivat onneksi aamuun mennessä. Myöhemmin kuulin hyvän vinkin: tuvissa kannattaa nukkua sisäpussissa makuupussin päällä. Sisäpussia minulla ei tällä reissulla ollut mukana.

Aamulla tuvan mittari näytti +2 °C ja piskotteli kevyesti. Tarkoitus oli lähteä nopeasti liikkeelle, mutta myöhään tulleiden espanjalaiskaverusten kanssa riittikin juttua. He olivat jo loppusuoralla neljän viikon Kalottireitti-vaelluksellaan. He olivat ultrakevyin varustuksin matkassa: rinkka/reppu painoi vain 7 kg. Ruokatäydennystä he tietenkin ostivat matkalta. He työskentelevät vuoristo-oppaina Espanjassa, joten varmaankin tiesivät mitä tekivät. Ja vauhtia heillä riitti, sen sain itsekin nähdä.

Kaksikolla oli jalkineina polkujuoksukengät, jotka kuulemma myös kuivuivat noin tunnissa kastuttuaan. He kehottivat nauttimaan vedestä sen sijaan, että tekisi märistä jaloista ongelman. Ongelma on vain päässä, he sanoivat, ja niinhän se on.

Matka jatkuu sateisissa tunnelmissa.

Kengät olivat edelleen märät, joten laitoin pakastepussit kenkiin. Ne toimivat jonkin aikaa - tasan niin kauan kuin pysyivät ehjinä. Sade alkoi melkein heti kun pääsin matkaan ja jonkin verran satoi koko ajan. Edellisen päivän kaltaista sadetta ei onneksi enää ollut.

Reitillä oli muutama levän puron ylitys, jotka vähän jännittivät. Hiukan kiemurrellen hyvät ylityskivet kuitenkin löytyivät, eivätkä kengät kastuneet lisää.

Saivaara näkyvissä.

Koko reitin ehkä parhaimmat maisemat olivat Meekonlaaksoon laskeuduttaessa. Silmien edessä levittäytyi Meekonjärvi ja Skádjajávri, joita ympäröivät jyrkät pahdat. Kaunista!

Meekonjärven autiotupa on jonkin verran reitistä sivussa toisin kuin varaustupa. Tämä oli reitillä ainoa poikkeus, jossa autiotupa ja varaustupa eivät olleet samassa rakennuksessa. Tuvalla oli muitakin lounastajia, mukaan lukien espanjalaiskaksikko, mutta ei ruuhkaa.

Päätin jäädä Meekonjärvelle. Päivän patikointiin oli mennyt vain kolme tuntia, mutta märkyys ja ikävästi painava lantiovyö kannustivat tähän ratkaisuun. Suunnittelin illaksi Saivaaralla käyntiä ja seuraavalle päivälle päiväretkeä Pihtsuskönkäälle. Olisin siis Meekonjärvellä kaksi yötä ja palaisin takaisin samalla tahdilla kuin olin tullutkin; yksi tupaväli päivässä. Halti oli siis poissa laskuista.

Sade taukosi ja lähdin kohti Saivaaraa. Saivaaralle ei mene selkää polkua, joten lähdin vain seuraamaan ensimmäistä itään vievää polkua. Se vei oitis pajukkoon, joten lähdin kiemurtelemaan omia reittejä kohti Saivaaraa, mutta ennen kaikkea korkeammalle eroon pajukosta. En voi suositella kyseistä reittiä: aikamoista pajukoissa tarpomista, kosteikkoja ja purojen yli hyppimistä.

Saivaara.

Saivaaran juurella kulki selvä polku eteläpuolta itäpäätyyn (polku on merkattu karttoihin). Itäpäädyssä alkoi jyrkkä nousu Saivaaralle: ensin jyrkkää polkua ja sitten ihan kivikossa kapuamista pieni pätkä.

Saivaaralta oli komeat näkymät järville. Matalalla roikkuneet pilvet toivat oman tunnelmansa. Toiseen suuntaan, etelään, maisema näytti samalta silmän kantamattomiin.

Venemaa, jota ympäröi Skádjajávri, Venejärvi ja Saijärvi. Taustalla kohoava pahta on Ánnjaloanjebákti.

Huipulla oli kylmä tuuli, mutta istahdin syömään evästä ja laitoin tekstiviestiä kotiväelle samalla ihaillen maisemia.

Meekonvaara kohoaa Meekonjärven vierellä. Jyrkkäkohta, Meekonpahta, on Wikipedian tietojen mukaan noin 200 m korkea. Vaikuttava seinämä, joille kuvat eivät tee oikeutta!

Saivaaran juurella voi juuri ja juuri erottaa polun. Ihan reunalle ei kyllä tehnyt mieli mennä, sen verran iso olisi pudotus!

Paluumatkan tein suunnistamalla kohti Kalottireittiä ja sitä kautta tuvalle. Reitti oli ehkä pidempi, mutta paljon mukavampi kulkea. Siinä kävellessä aloin miettimään, että tämän päivän patikointiin oli mennyt vain kolme tuntia, eikä Saivaaralla käyntikään vienyt kuin pari tuntia. Suunnitelmieni mukaan paluumatkallakin olisi siis yksi kolmituntinen päivä. Ja patikoimaanhan tänne on tultu (eikä mökkeilemään!). Pohdin, pitäisikö sittenkin jatkaa pidemmälle. Harmittelin, etten ollut tänään jatkanut Pihtsusjärvelle, koska silloin Haltilla käyntikin olisi ollut mahdollinen.

Tuvalla laitoin teltan pystyyn. Pystyttämisessä ei ollut ongelmia, vaikka teltta näyttikin hiukan muotopuolelta. Koitin tällä kertaa kiinnittää kaikki kiinnikkeet ja narut kunnolla, jos tuuli sattuisikin yltymään. Kiinnitin ulkoteltankin kaariin, mitä en ole koskaan ennen jaksanut tehdä.

Illallisella tuvassa tapasin nuoren parin, joka kertoi, että Haltille voi tehdä päiväretken Pihtsusjärven tuvalta. Heillä siihen oli mennyt edellisellä vaelluksella noin 8 h. Aloin miettiä erilaisia vaihtoehtoja: päiväretki Pihtsusjärveltä tarkoittaisi pidempää urakkaa paluumatkalla (ja sään vuoksi se ei välttämättä onnistuisikaan) tai seuraavana päivänä voisi urakoida Haltin tuvalle saakka ja käydä siellä sitä seuraavana aamuna. Päätin jättää kaiken avoimeksi ja katsoa, miten eteneminen seuraavana päivänä luonnistuu.

Menin jo yhdeksän aikaan telttaan. Mittari oli lähellä nollaa, joten laitoin vähän enemmän vaatetta päälle. Hiukan ennen kuin menin nukkumaan, tuvalle saapui neljän hengen miesporukka telttailemaan, kaikki omissa teltoissaan. Olin jo kömpinyt makuupussiin, kun yksi heistä huusi kaverilleen lähes telttani vieressä, että katso, tuolla menee kettu. Syöksyin ulos teltasta, mutta en ehtinyt nähdä mitään.