Karhunkierros, 2.päivä

Perttumakosken laavu - Taivalkönkään tupa, n.13 km

Yöllä heräsin muutaman kerran: ensin jokin rapisutteli teltan ulkopuolella ja myöhemmin alkoi sataa vettä. Muutoin yö sujui varsin mukavasti!

Aamulla nousin kuuden jälkeen ja sade taukosikin sopivasti aamutouhujen ajaksi. Niihin meni yllättäen noin 3 tuntia! Sama toistui muinakin aamuina. Osittain syynä taisi olla se, että käytännössä koko rinkka piti aina pakata uudestaan (mikä sinänsä oli hyvä juttu: lähes kaikkia tavaroita oli tarvittu, eikä rinkassa siis ollut turhaa tavaraa).

Mutaista ja sateista, mutta silti niin kaunista metsää.

Pian lähdön jälkeen alkoi taas ripotella ja sitä jatkui on-off kello kolmeen asti. Polku oli alkumatkasta kuraista ja pahimpiin kohtiin oli muodostunut sivupolkuja. Kuorihousut olivat illalla kurassa polviin saakka.

Polku seuraili jokea, joka kuului mutta ei aina näkynyt. Huomaa vastarannan korkeat kalliot!

Reitin ensimmäinen nähtävyydeksi merkitty kohta on Rupakivi. Jätin rinkan ylös polun varteen ja laskeuduin varsin jyrkkää polkua/portaikkoa alas joen varteen, josta Rupakivi, viisimetrinen kivipaasi keskellä jokea, näkyi hyvin.

Rupakivi.

Pian Rupakiven jälkeen pysähdyin lounaalle Vasaojan laavulle, joka niin ikään oli aivan joen ääressä. Keittelin lounaan laavussa sateelta suojassa.

Reitinvarrelta löytyi myös pienempää luonnon taidetta: värikäs kääpä.

Seuraavalla taipaleella yritin löytää Granrothin petäjän, joka oli merkattu omaan karttaani, mutta ei Karhunkierroksen opastekarttoihin. En löytänyt mitään, joka olisi kiinnittänyt huomioni. Googlettamallakaan asiaan ei tullut paljoa selvyyttä: joko paikalla on yhä puun tynkä tai sitten se on siirretty museoon. Joka tapauksessa kyseessä on vuosilukumänty, jonka ensimmäinen merkintä on tehty vuonna 1755 [1].

Granrothin petäjän sijasta löysin jotain muuta mielenkiintoista: kanoottiliukumäki kansallispuiston rajalta jokeen.

Oulangan kanjonilla jätin rinkan Savilammen tuvalle ja kävin ihastelemassa kanjonia näköalapaikalta (n. 500 m/suunta). Kyseessä todellakin oli kanjoni: kallioseinämät joen molemmin puolin olivat uskomattoman korkeat.

Kuvat eivät tee oikeutta Oulangan kanjonin huimille korkeuseroille.

Tuvalle palattuani olivat kaksi kiireistä herraa saaneet ruokansa syötyä ja hetken jutustelun jälkeen jatkoivat matkaansa: heillä oli edessään vielä yli 10 km patikka Oulangan luontokeskukselle. Minä jäin portaille vielä huilimaan. Hetken leikittelin ajatuksella, että jäisin tupaan yöksi.

Alun perin suunnitelmissa oli nukkua kaikki yöt teltassa, sillä ajatus vieraiden kanssa samassa siskonpedissä nukkumisesta lähinnä kauhistuttaa. Savilammen tuvassa oli kuitenkin kaksi erillistä makuuhuonetta, joista toisen olisin todennäköisesti saanut omaan käyttööni. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa, sillä päivän vaellusmatka oli muutoinkin lyhyt.

Savilammen tupa Oulangan kanjonin kupeessa.

Taivalkönkään tuvalla edellisen yön leirikaverit olivat asettuneet jo taloksi. Tupa oli suloisen lämmin ja uupumus iski täysillä. Telttailupaikalle olisi pitänyt palata 200 m rappusia ylös (vasta alhaalla tuvalla huomasin kyltin telttailupaikan sijainnista) ja lisäksi tulla uudestaan takaisin alas hakemaan vettä. Kun kuulin, että tuvassa on yläkerta täysin vapaana, päätöksen tekoon ei mennyt kauaa. Tyytyväisenä ja väsyneenä ripustelin kaikki telttaa myöden kuivamaan tupaan.

Illallispuuhissa Taivalkönkään tuvalla.

Totesin, että oli hyvä aloittaa vaellus kasvattamalla päivämatkaa vähitellen. Kokonaisista päivistä tämän päiväinen matka oli lyhin, mutta tuntui raskaimmalta. Etenkin lonkissa tuntui ikävältä ja epäilen, että rinkan säädöt olivat vähän huonot.

Tuvan vieressä pauhaa Taivalköngäs.

Illallisen jälkeen pujahdin suloisen lämpöiseen tupaan nukkumaan.  Kunnes kello löi kaksitoista... 

TO BE CONTINUED

Päivän reitti

Reittikarttaan olen merkinnyt osuuden yöpymispaikat ja lounaspaikan sekä alleviivannut päivän nähtävyydet. Kuvaa on lisäksi rajattu. Copyright Metsähallitus ja Maanmittauslaitos, julkaistu Metsähallituksen luvalla (s-posti 13.9.2016). Alkuperäinen kuva löytyy osoitteesta: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/oulankafin.pdf

[1]http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=732010054 (13.9.2016)